Vihdoinkin, joululoma alkaa, tai siis tietysti huomenna on joulujuhla, mutta sitten. Ja nyt on ainakin nenä tukossa siihen malliin, että ellei tämän illan viskitee&villasukat&takkatuli&viltin alla soffalla&hyvä kirja auta, niin sitten sairastetaan tunnollisen työntekijän tapaan lomalla. Sain kun sainkin nallepuseroni valmiiksi. Tein myös hihojen pitkät sauman kolmen puikon päättely-systeemillä. Toimi muuten aivan upeasti, mutta oli kohtuullisen hankalaa saada poimituksi kummastakin reunasta sama määrä silmukoita, varsinkin kun niitä oli n. 90. Hihat kiinnitinkin sitten puseroon ihan perinteisesti.

Edit, keskiviikkona klo 12.31. Päivänvalossa parempi kuva. Tosin nyt on toinen kylki rutussa...

Olette lukeneet kärsivällisesti jatkuvaa valitustani itsensä kuvaamisen vaikeudesta, joten riittänee jos tällä kertaa vain huokaan syvään ja hartaasti:"kuvien laatu!!!". Viime yönä puseroa kasatessani vielä mietin, että tulikohan taas tehtyä liian pieni, varsinkin hihat näyttivät lyhyiltä. Mutta nyt kun pusero on yhden päivän ollut päälläni, se on "asettunut uomiinsa" eli olisi ehkä saanut olla yhtä kokoa pienempi. Varsinkin hihat ovat pitkät. Ja pusero on lämmin.

Tänään aamupäivä oli ihan "kunnon koulua" (=ristikoita, tietokilpailuja ym, tosin in English ja en français). Sitten ruokailujen jälkeen koko koulu pienintäkin seiskaa ja kiireisintäkin siistijää myöten kokoontui saliin laulamaan yhdessä joululauluja. Perinteiseen tapaan musiikin ryhmät toimivat esilaulajina ja säestäjinä. Kyllä meillä on taitavia oppilaita! Minun lapsuuteni suurin trauma on se, että meillä oli aina piano, mutten koskaan päässyt soittotunneille... Nytkin mulla on piano, ja yhä edelleenkään en ole päässyt soittotunneille. Tosin nyt se on kiinni omasta saamattomuudesta (neulomiselta ei jää aikaa...), mutta kyllä minä silti soitan, kiusaan naapureitani. Ne vaan ovat ihan liian kohteliaita ja väittävät ainakin välillä tunnistavansa mitä lauluja soitan. Niin, asiaan palatakseni, yhtenä ryhmänä esiintyi Ryhmä Rämä, joka ei edes viitsi harjoitella kuin kerran koko syksynä. Eli opettajat vahvistettuna kouluavustajalla ja kanslistilla. Varsinkin joka vuotinen bravuurimme, Tonttujen Jouluyö ihan oikeasti ja varsinkin innokkaasti leikittynä on suosittu. Tietysti meitä säestää opettajien oma bändi.

Taidanpa mennä tekemään hedelmäkakun (johon lorautan sopivasti konjakkia, koska se ei mene lapsiperheeseen, vaan syön sen ihan itse). Ja sitten hautaudun vilttikasan alle hyvän romskun kanssa. Tosin ne vaihtolapaset kummittelevat mielessä, ja ne säärystimet (pitäisiköhän hakea lisää lankaa?), ja Fifiäkään minulla ei vieläkään ole, ja.....