Koulu loppui, ja kulutin päivää (joka tuntuu käsittämättömän pitkältä, kun ei ole mitään korjattavaa tms.) käymällä serkkuni ja lasten luona kylässä. Jotenkin kummasti puhe kääntyi taas käsitöihin - en nykyisin osaa puhua mistään muusta! Serkkuni on loistava ompelija ja muutkin käsityöt sujuvat, mutta hän ei ole vuosiin tehnyt mitään, miksi? "Se aika on pois lapsilta". Siis jos illalla istuu telkun ääressä ja neuloo, miten se aika olisi enemmän pois lapsilta kuin jos vaan istuu telkun ääressä? Nyt tietysti suuri raivostunut äitien joukko teilaa minut. Anteeksi jo etukäteen. Myönnän, ettei minulla ole yhtään lasta, eikä edes miestä tällä hetkellä, joten olen ihan väärä ihminen puhumaan. Serkkuni on kyllä ihana äiti lapsilleen, tekevät paljon kaikkea yhdessä.

Jaa, mutta samalla kun puhuttiin, muisteltiin vanhoja tehtyjä käsitöitä. Muistelin joskus nähneeni yhden pikku-likkana tekemäni liinan mummo-vainaan liinalaatikossa (vanhainkodissa oli pahvilaatikko täynnä liinoja). Serkkuni oli kaapannut laatikon itselleen mummon kuollessa, ennenkuin enot ehtivät hävittämään "kaiken turhan". Ja kappas, sieltähän löytyi, vuosikymmenien jälkeen minun tekemäni liina:

Olen näköjään aina tykännyt vihreästä. Ja tuo otus on muistaakseni joku lintu (ei 70-luvulla puhuttu dinosauruksista). Isoveli vaan jotenkin tarttui mukaan, kun kotimatkalla hain ruokakaupasta eilen unohtuneita kokonaisia neilikoita. Pitää askarrella se perinteinen appelsiini-neilikka-joulukoriste. Siitä tulee aina äiti mieleen.