Esinäytös: Töistä kotiin ajaessa tiukkaa pohdintaa: ilta kotona lokoisasti vai steppiä yläasteen salissa. Arvaatte varmaan tuloksen, kun kerron, etten ole stepissä käynyt marraskuun jälkeen....

Varsinainen taistelu.

Taistelukenttä: miellyttävä, viltein ja tyynyin varustettu kotisohva

Ajankohta: tavallinen torstai-ilta

Osanottajat: George RR Martinin Tulen ja jään laulu fantasiasarjan toinen osa, Kuninkaiden koitos, jonka vihdoinkin sain kaapattua itselleni kirjastosta. Taitavaa ja jännää fantasiaa. Ja hyvää kirjaa en ole lukenut taas useampaan kuukauteen (kun en ole löytänyt, huonoja on kyllä tullut luettua) - nyt olisi siis korkea aika. Toisena osapuolena taistelussa on tietenkin neule: Nalle Colorista neulottava pikkupojan sukka. Ensimmäinen on jo valmis, ja nyt pitäisi aloittaa toinen, kun olisi kiva saada ne pois käsistä ja saada viikonloppuna iskettyä kyntensä puseroon, seuraaviin "pakko"sukkiin, jne.

Itse taisto: Kirja on sohvan käsinojalla. Syön (muistatko 4 vuotta sitten: ostan valkoisen sohvan, niin ei sitten tule syötyä olkkarissa....). Neule on nenäni edessä pöydällä. Otan neuleen käteen ja sijoittelen kirjan auki tyynyn varaan. Luen, neulon silmukan, luen kaksi sanaa, neulon toisen silmukan, luen taas kaksi sanaa - piru, nämä sanat olen jo lukenut!, neulon pari silmukkaa, luen pari sanaa, puran silmukat, kun unohdin kääntää palmikon... Ei tästä mitään tule!

Kompromissi: Luen ensin pari tuntia. Sitten kun Lost alkaa telkkarista, neulon ja katson. Tosin, se osoittautuu sen verran jännäksi, että taas on purettava muutama kerros. Mutta nyt sukka on onnellisesti ohi kantapään. Huomenna valmistuu. Kuva myös. Nyt on pakko mennä lukemaan vähäksi aikaa ennen nukkumaan menoa - Lost tuntui sen tyyliseltä sarjalta, että saan varmaan painajaisia.... Tai ainakin tosi outoja unia. Ilman mitään sarjojakin viime yönä olin Mikkelin Tuomiokirkossa jonkun tuntemattoman häissä kyttäämässä sulhasta??? Yhden lapsuuden kaverini kanssa. Outoa.