Olen onneni kukkuloilla! Eli minulla on kissavieras, Hilma koko viikonlopun kylässä. Hilma on hiljainen ja kohtuullisen arka pienikokoinen kissaneiti. Olemme tavanneet ennenkin, kun olen vieraillut isäntäperheen luona. Yleensä Hilma inhoaa syvästi matkustamista, ja nyt vakio-hoitaja Jkylästä oli itsekin reissussa, eikä nähty mitään syytä lähteä roudaamaan kissa-rukkaa Etelä-Suomeen, kun minä olen käytettävissä innokkaana hoitajana. Hilma tuli neljän aikaan. Ja alkoi tutkia uutta huushollia. Jokaikinen nurkka, kulmaus, tausta, kolo, tyyny ja tyynyn alusta, verho ja kaikki tutkittiin. Kissa kulki säikyn tuntuisena ympäri huushollia, hätkähti jokaista kolahdusta tai vähän oudompaa ääntä. Mietin jo, että näinköhän se kulkee koko viikonlopun - tai ainakin ensi yön. No, Emmerdale alkoi, eli istahdin sohvalle, nostin jalat pöydälle ja otin puikot käteeni. Kaksi sekuntia ja katti oli sylissäni onnellisena kehräämässä ja peseytymässä - ihan kuin kotonaan. Niinpä tietysti! Kotona Hilma istuu aina äidin sylissä ja äiti neuloo. Taisi tulla kotoinen olo.

Kuvassa sukat ovat vielä hieman kesken, nyt on jo langatkin päätelty. Alunperin en ollut kovin ihastunut näihin uusiin Nalle Coloreihin. Mutta neulottu pinta näyttääkin oikeastaan aika kivalta. Puikot 3½, pikkupojan kokoiset, edessä neljä mini-palmikkoa.

No, nyt kun olen tässä koneella, eikä kisuli pääse syliin, se kulkee ympärilläni hermostuneesti. Eli näkemiin. Otan seuraavan neuleen (sukka, nimipäiväksi ensi keskiviikkona vai aloittaisinko puseroani?) ja menen sohvalle, jotta kissa-rukka rauhoittuu. Eikö olekin hyvä tekosyy neulomiselle?