Etelän reissu on tehty. Näin nopeasti? No, etelä = Hyvinkää ja Hesa. Sen pitemmälle eivät rahat riittäneet, ja nytkin tuli tuhlattua liikaa. Olen ennenkin todennut tämän: minulla on kaksi taivasta: lankataivas ja kirjataivas.Molemmat esiintyvät täällä maanpinnalla erilaisten kauppojen, näyttelyiden ja kirjastojen muodossa. Tällä matkalla tuli "taivasteltua" ihan riittävästi pitemmäksi aikaa - toivottavasti. Menomatkalla "eksyin" Hämeenlinnaan ja Wetterhoffille. Ja tietysti siellä oli talo täynnä kaikkea ihanaa Mukaan tarttui alennuksessa ollutta puuvillaista Mayfloweria (pusero? tai kaksi vauvoille?) ja pari kerää Gjestalin villaista (lapasiin?).

Tuo oikeanpuolimmaisin ei oikeasti ole vaaleansinistä, vaan kaunista harmaan sinistä. Olisi pitänyt mennä pihalle luonnon valoon kuvaamaan, mutta kun näette tämän lankapaljouden, ymmärrätte ehkä miksi en viitsinyt...

Lauantaina suuntasimme Helsinkiin, tarkoituksena shoppailla. Ensin kävelimme kylmässä viimassa Menitaan, josta olen lukenut teidän blogeistanne niiiiiiiiiiiiiiin paljon. Ja kyllähän se oli ihana. Lattiasta kattoon täynnä lankoja, juuri niinkuin pitääkin. Mutta sen vihreän pallopuseron lankoja ei ollut sielläkään (pitää yhä edelleen soittaa Pikkulinnaan ja pyytää tilaamaan).

Idena Mohair Lux on lemppariani, ja tätä väriä minulla ei vielä ole (huivi? taas!). Tuo toinen vaan jotenkin kummallisesti tuli mukaan, kauniin oranssia mohairia.

Jatkoimme patikointia Fiina-neuleeseen. Ihan eri tyyppinen paikka, tosin viihtyisä ja avara. Kunhan ensin löysimme oven mistä päästä sisään. En minä yksinkertaisesti osaa käydä lankakaupassa ostamatta mitään, joten:

perus-Maijaa tarjouskorista. Värit sopivat hyvin yhteen vanhojen jämäkerieni kanssa. Kävimme myös Hobboksissa (josta onnistuin poistumaan ostamatta mitään, vaikka tuskallista se oli), tutustuimme uuteen Kamppiin (kuten myös noin miljoona muuta ihmistä) ja kävimme hyvin pikaisesti Stockkalla. Loppupäivä menikin sitten siellä toisessa taivaassa,  Akateemisessa. Sieltä löytyi yksi neulomisjuttu, jota jo jossain blogissa (Laura?) mietiskelinkin. eli At Knit's End - Meditations for women who knit too much. Loistava ajatelma/pohdinta ym. kirjanen. Yarn Harlot:n tekele muuten. Sitä lukiessani huomaan, etten neulo vielä täysin älyttömiä määriä, vaikka mahdottumuuksia lähentelenkin.

Viikonlopun neulomiset jäivät kyläilyn lomassa varsin vähiin. Helsingin kadut olivat niin liukkaita, etten voinut ajatellakaan neulovani ja käveleväni samalla. Mutta liian pieneksi osoittautunut ja purettu sukka on nyt uudelleen aloituksen jälkeen juuri ohittanut kantapään. Ja Lornas Hand Dyed on päässyt ihan kivaan alkuun. Se lanka muuten on ihmeen riittoisaa. AI NIIN! Tärkein meinasi unohtua! Sain myös kyläemoltani mielettömän lankalahjoituksen: 4 kiloa 220 grammaa (noin, tupperin vaaka näyttää vain 25g:n tarkkuudella).

Etummaiset ovat puhdasta pässin pökkimää, värjätty itse kasveilla joskus 80-luvulla (muistan tapahtuman! Näissä oli punertaviakin sävyjä, ja minä tein silloin itselleni puseron ja sukat näistä.). Sininen ja punainen kartio sisältävät myös kohtuullisen paljon karheaa villaa. Muut ovat enemmän tai vähemmän puuvillaisia. Ideoita näiden tuhoamiseen?