Tuo huivi (ks. ed. postaus), se keltainen ruudukko tuli tosiaan mukaan ihan itsestään ja täysin kutsumatta. Sen kuvion muuttumisen syyksi olen päätellyt alienit, jotka saivat minut valtaansa Hyvinkäällä. Tai sitten ne vaihtoivat puikot, tai taikoivat ne. Etsin alunperin jotain mallineuletta, joka toisi langan kauniin värityksen parhaiten esille - ja vahingossa onnistuin loistavasti. Lankaa on vielä toinen 50g, ja nyt pitäisi löytää toinen yhtä hyvä malli... Nuo värit ovat todella kauniit - jopa pinkiksi, kun minä olen niihin sortunut (inhoan syvästi pinkkiä), mutta minulle ne eivät sovi, siksi huivi lähtee järven toiselle rannalle, pienelle pinkille neidille. Kiitos kauniista kommenteistanne!

Tänään opehuoneessa: Näytin sukkaneulettani käsityönopelle, joka ei ole ennen nähnyt Online Supersocke-lankaa, sellaista itsestään raidoittuvaa (josta on jo yhdet miesten sukat tässä blogissa). Kommentti jostain olkapään takaa:"Ai onks toi se mitä sinä teit eilen siellä Semmarien konsertissa?" "Joo, ennen konserttia ja väliajalla". Toisen olkapään takaa:"Ai sielläkin. On toi jo ihan sairasta." Ja ääni kuulosti yllättävän totiselta...Jos joku hiihtää monta sataa kilometriä talvessa, ryntää hiihtämään suoraan töistä, kauniilla ilmalla tuskailee, kun pitää olla töissä eikä pääse hiihtämään, se on tervettä ja normaalia ja suomalaista, mutta neulominen...

Konsertissa oli muuten minun lisäkseni ainakin kaksi Salomonin solmuilla tehtyä huivia, aika monta peruspontsoa, ja kaunis, ruskea kukkapontso, jota olisin ehdottomasti halunnut päästä tutkimaan lähempää...Ja tänä aamuna yo-kirjoituksia valvoessa (2 tuntia) tsekkailin abien varpaat: komeita villasukkia!