Ihana päivä. Siivousta, shoppailua, ulkoilua, laiskottelua. Siis peruslauantai. Kävin tarkastamassa pari paikallista kirpparia pitkästä, pitkästä aikaa. Ensimmäisellä en ole käynyt liki vuoteen, eikä muistikuvani ollut kovin positiivinen. Liian täysi, epäsiisti. Eikä mitään mielenkiintoista tälläkään kertaa. Sitä en tosin muistanut, että siellä myydään nappeja ja erilaisia kuminauhoja, poppanakudetta jne. Toisessa paikassa olen käynyt aina n. kerran parissa kuukaudessa. Siisti ja ystävällinen, mutta täältäkään ei löytynyt mitään. No, oli siellä pari kerää lankaa, jostain 80-luvun alusta. En ostanut. Ekasta olisin voinut ostaa sellaisen vihreää lasia olevan pullean pullon (kotikaljaa?), mutta hinta oli 15 euroa!!! Viisi olisin maksanut.

Neuloessa olen viime aikoina miettinyt tosi paljon neulomisen tietynlaista simppeliyttä. Ei, tämä ei ole haukkumista, vaan ylistystä. Siis kaikki mielettömät, upeat kuviot perustuvat oikeastaan kahdelle silmukkatyypille, oikealle ja nurjalle.... Melkein tekisi mieli vain ottaa puikot ja lankaa, ja testailla erilaisia yhdistelmiä, miltä ne näyttää ja tuntuu... Näinkö kaikki upeat mallineuleet saa alkunsa? Sekä neulomisessa että ruoanlaitossa olen tietyllä tapaa avuton, tarvitsen aina ohjeen. Nyt kuitenkin väsään kassia hahtuvasta (halusin ison, ja siitä taitaa tulla ISO) vain ottamalla suuntaa vastaavasta ohjeesta ja äsken leivoin sämpylöitä heittäen sekaan kaikkea mitä kaapista löytyi. Ja hyviä tuli ;) Ja rakastan yhä edelleen hahtuvaa - sen tuntua käsissä (siis voisiko siitä irrota jotain hyvää tekevää "rasvaa", koska kädet tuntuu niin paljon paremmilta?), karheaa mutta samalla pehmeää, lämmintä, luonnollista, elävää.