Päätä on särkenyt koko päivän. Töissä kestän aina jotenkin, kaipa tunneilla virtaa sen verran runsaasti adrenaliinia, että en oikeastaan huomaa särkyä, paitsi jos tulee hiljainen hetki. Nyt nukuttuani pari tuntia buranan seurassa viltin alla alkaa helpottaa. Olen niin kateellinen ihmisille, jotka sanovat, ettei heillä koskaan ole päänsärkyä. Onneksi huomenna on tiedossa löysä päivä. Vain tunti opetusta, tosin silloin kasit kirjoittavat aineet, jotka minun täytyy sitten illalla lukea. Tarkoituksena on kuitenkin suoriutua koululle heti aamusta, olen myös koulukirjastonhoitaja, ja aion  uhrata koko aamupäivän siihen hommaan.

Mutta postia. Tulivat itseasiassa jo toissapäivänä, mutta halusin nautiskella näistä ensin ihan yksin. Nyt jaan ihqu-elämykseni....

Rakastan sukkien neulomista. Jopa sitä perinteistä, koulussa opetettua kantapäätä. Tai oikeastaan, jos vain kehtaan tunnustaa synkän salaisuuteni, juuri sitä kantapäätä ;) En ole vielä koskaan kokeillut mitään muuta kantapäätä, koska pelkään rakastuvani niihin uusiin ja unohtavani tämän nuoruuden rakkauden... Sama juttu varpaista aloitetun sukan suhteen. Mutta, retournons à nos moutons, eli asiaan takaisin.  Tätä kirjaa olen himoinnut jo kauan luettuani neulontalistan ihmisten suosituksia. Perinteisiä sukkia, ei pelleillä väreillä vaan kauniilla, varsin yksinkertaisilla mallineuleilla. Ja alussa on pitkästi tarinaa sukan historiasta, mielenkiintoisesti kirjoitettuna. Tai ainakin minusta se oli tosi kiinnostavaa. Tosin olen muutenkin aina tykännyt Englannin (ja Ranskan ja muutaman muun maan) historiasta - tarpeeksi veristä ja kuninkaallista! Nyt ensin on kuitenkin puikoilla ihan muut sukat...

Edellinen oli fantastinen mutta tämä on kyllä paras ikinä:

Tämäkin on seulottu maapallon valtavasta tarjonnasta neulontalistan ystävällisellä avustuksella. Pitsiä, helppoa ja vaikeaa ja kaikkea siltä väliltä. Enimmäkseen tietysti yksivärisenä, mutta mikä estää soveltamasta. Ei pelkästään huiveja, vaan baskeri, puseroita, sukkia, pöytäliina. Tätä voi lukea nautiskellen illalla nukkumaan mennessä tai ihan vaan puristaa sylissä, jotta jotain sen ihanuudesta tarttuisi minuunkin ;) Kouluaikoina aina ennen kokeita puristin kirjaa sylissä varmana siitä, että esim. koealueen kaavat tai sanat tarttuisivat sitä kautta paremmin.

Huono kuva, tiedän, mutta ilman salamaa ei tähän aikaan illasta saa parempaa ja salaman kanssa ei näy kuin valkoinen läiskä...Mutta haluan tämän!!!

Ja tämä...huoh... Varmaankin sieltä nopeatekoisemmasta ja helpommasta päästä, mutta silti ihana. Nyt menen tekemään niitä sukkia jotta voisin joskus aloittaa jotain tästä opuksesta. Tosin sitä ennen voisin tilata vielä jonkun muun, jotta olisi mitä odottaa.... (Visa kiljuu taustalla viimeisillä voimillaan:"APUA!")