Kiitokset kauniista kommenteista - taas kerran :) Tiinan pitsipipo-ohjeet näyttivät tosi kivoilta, pitää vain ensin kysellä lapsen päänympärystä. Ettei tule taas tehtyä liian pientä.

Tellu on ihan oikeassa siinä, että värimaku muuttuu iän myötä. Olen kuitenkin aina (niin kauan kuin muistan) inhonnut vaaleanpunaista. Pari poikkeusta muodostavat yksi peritty kevät/syystakki ja ala-aste aikainen villatakki, jossa vaal.punaista tosin oli vain osana raidoitusta. Samoin liila ja violetti saavat minut hyppimään kattoon. En tiedä miksi. Niissä on tosin joitain sävyjä joita siedän. Ja aika paljon riippuu muista lähiväreistä, siis väreistä siinä ympärillä. Tästä tulee sitten mieleen väriyhdistelmät, kuten sinikeltainen, joita en voi sietää. Musta ja valkoinen ovat kivoja värejä, koska ne käyvät yhteen kaikkien muiden kanssa. Mutta en ikinä voisi pukeutua pelkästään mustaan tai valkeaan. Maailmassa täytyy olla värejä! Muuten on kuin marraskuu - pimeää, harmaata ja tylsää. Vihreä is best!

Valokuvamuisti olisi muuten kiva neuloessa. Siis vieläkään ette saa kuvaa valmiista työstä, koska se edistyy hitaasti (edistyy kuitenkin koko ajan). Mallineuleita on kaksi (tai oikeastaan kolme, koska se toinen tulee molempiin reunoihin himpun verran erilailla toteutettuna). Pienempi eli reunat on vain 16 kerrosta, joka toinen ainaoikeaa - iisiä - tämän osaan jo. Isompi eli keskus on 96 kerrosta (joka toinen ainaoikeaa) - tätä en tosiaankaan osaa. Takana on yksi kokonainen ja nyt toisesta 1/3. Hidasta. Se valokuvamuisti olisi kiva. Tuo keskuksen mallineule pitäisi toistaa 5 ja ½ kertaa kaiken kaikkiaan, mutta saa nyt nähdä. Minulla on eri lanka kuin ohjeessa, joten katsotaan miltä tuntuu. Lanka on oikeasti liian karvaista (mohair), joten kuvia erottuu hyvin vain valoa vasten, mutta...minä ihan oikeasti tykkään tästä langasta ja ehkä pingotus taas pelastaa kaiken. Huomiseksi lupaan kuvan.