Olipahan vauhdikas päivä! Aamulla ahkerana pyörän kumit täyteen ja menoksi. Normaalit tunnit, ja tunti sähellystä ja söhellystä super-hyperlahjakkaasti lukiolaisten kanssa ensi lukukauden kurssitarjottimen ja omien valintojen kanssa. Lääkäriin ja elämäni ensimmäinen astmalääke. Astmaa ei ole todettu, mutta hengittäminen on viimeisten kolmen viikon aikana ollut ajoittain tosi tuskaista. Se hiekkapaperikurkunpää nähkääs. Asioiden hoitoa, pikainen polkaisu kotiin. Auton nokka kohti Jkylää. Ja neuletapaaminen ihan eka kertaa. Jännitti vähän...

"Sinä olet se opettaja". Joo, olen. Siis onko opettajuus jotenkin päältä ilmi käyvä ominaisuus? Sinänsä tosi hauska ja huvittava kommentti. Ja osuva, sillä olen kyllä ope sormenpäitäni myöten. Se on olennainen osa minua. Meitä oli seitsemän, osalla on blogikin. Ja oli tosi kiva kaivaa muistin syövereistä, että mitäs siinä ja siinä blogissa olikaan. Yleensä ottaen uusiin ihmisiin - saman henkisiin vielä - tutustuminen ei näin "vanhemmalla" iällä ole itsestään selvää, joten tämä oli kyllä tosi tärkeäkin tilaisuus. Ja tästä eteenpäin olisi tarkoitus tavata joka kuun toinen maanantai klo 17 eteenpäin Elosen kahvilan toisessa kerroksessa. Yritän kyllä olla mukana välimatkasta huolimatta - hauskaa! Ehkä marraskuun pimeydessä ja sateessa voi olla vaikea lähteä töiden päälle ajamaan.

Nyt kotimatka oli fantastinen. Hain ensin jätskiä ja limsaa Keljosta, sitten kotia. Radio pauhaa, minä laulan, mollikka paistaa - ihan kesäfiilis!

Kiitos edelleen huivikommenteista - nyt en edes onnistunut tuhoamaan niitä ;) Uskokaa pois, helppo ja kiva tehdä!