Jotain melkein valmista - enemmän huomenna. Tänään töissä tosi pitkä päivä. Mutta viimeiset kolme tuntia oli äänenhuoltoa. Kivaa, käytännönläheistä ja toivottavasti hyödyllistä. En voinut neuloa tai virkata (vaikka olin varautunut), koska koulutus toteutettiin todella käytännönläheisesti. Ja se vähä aika mitä me istuimme takamuksillamme, olimme suuressa hevosenkenkämuodostelmassa, joten vähän huono neuloa... Äsken soitettiin ja pyydettiin SunSvoliin naisjoukkueeseen varaesiintyjäksi. Ei kiinnosta. Urheilu ja liikunta ovat minulle vain välttämätön paha. Välillä tosin saan käsittämättömiä innostuksen puuskia, jotka valitettavasti eivät vielä ole koskaan kestäneet paria kuukautta pitempää - harmi. Sitäpaitsi tuo SunSvoli olisi päällekkäin KIP-dayn kanssa. Ja neulominen julkisesti on tietysti tärkeämpää! Muuten, Jyväskyläläiset ja lähiseutujen ihmiset! Pitäisikö meidänkin jotenkin ilmoittaa neulontalistalle KIP-suunnitelmistamme? Värvätä lankakauppoja? Tai jotain?

Nyt takaisin kokeiden korjauksen pariin.

Something nearly finished - more tomorrow. Today it was a really long day at work. But the last three hours were dedicated to taking care of our own voices. Nice, practical and hopefully useful. I couldn't knit or crochet, because the training was really done on our feet, with exercises all the time. The little time we sat, our chairs were in a horse shoe, so not really good for knitting... A minute ago, I got a phone call asking me to join in in the SunSvoli women's team (SunSvoli is a huge gymnastics happening in Finland in the summer). Not interested. Somehow sports (any kind) is a necessary pain for me. Although some times I do get these incomprehensible spurts of joy and participation but so far they haven't lasted longer than a couple of months - a pity. Besides this gymnastics happening is on the KIP-day. And KIP and knitting is much more important!

Now back onto the sofa to correct the rest of the tests.