Otsikko johtuu siitä, että hiki valuu noroina pitkin päänahkaa, niskaa ja selkää. Ensin olin vähän aikaa marjapuskissa (minulla on huimat kaksi marjapuskaa) ja sitten leikkasin nurmikon. Mulla on maailman kummallisin nurmikko tänä kesänä. Olen ristinyt sen tilkkutäkiksi. Olisi oikeastaan pitänyt ottaa kuva ennen leikkaamista. Rinnepiha. Yläosa, joka on tasaista maat, on palanut kohtuullisen pahasti, mutta seast pukkaa tumman vihreitä korsia. Keskiosassa on kahdenlaista nurmea. Vaaleanvihreää, jotenkin alkukesän näköistä ja tummanvihreää, ihan mahdottoman tuuheaa, pitkää ja nopeakasvuista melkein heinikkoa. Alhaalla, joka on taas tasamaata, on vaaleaa ja sammalta, paitsi yhdessä kohtaa munuaisen muotoinen tosi kuiva ja palanut kohta, joka pöllyää ja tomuaa ja on hirveä. Tilkkutäkki.

Eilen siis tuli IK:n kesänumero. Ja tänään, yllätys, yllätys: IK:n syysnumero! Johan tämä tuntuu ihan juhlalta, kun joka päivä saa jotain. Taidan uskaltautua jatkamaan tilaustakin kun nyt näyttää näin hyvältä. Ja tykkään kyllä lehdestä ihan mahdottomasti. Hyviä artikkeleita, joita on nautinto lukea; kauniita mainoksia, joita katsellessa tulee ihan välttämätön pakko ja tarve saada kaikenmaailman neuletilpehööriä maailman ääristä; ohjeita ei ole ihan mahdottoman paljoa, mutta mukana on helmiä, joita jaksaa tuijotella vaikka kuinka kauan ja toteustakin varmaan tapahtuu joskus hamassa tulevaisuudessa, kunhan ensin saan jotain valmiiksi.

Mikään ei nimittäin ole edistynyt yhtään ainutta silmukkaa tänään. Menin heti aamusta töihin, koululle. Ja tein töitä koko päivän. Tein niitä hommia, joita olisi pitänyt tehdä keväällä, raivasin pöytää ja monistepinoja. Mapitin uusia opeoppaita ja monisteita. Roudasin kesän kirjastossa hoidossa olleet viherkasvini luokkaan, ja muutenkin järjestelin luokan (luokat pitää tyhjentää kesäksi, koska musiikkileiri toimii koulumme tiloissa). Laitoin kirjastoon kesän aikana hankkimani kirjat tietokantaa ja hyllyyn. Juorusi muiden paikalle eksyneiden vanhojen työkaverien kanssa. Tutustuin pariin uuteen työkaveriin ja uuteen pomoon. Pomo onneksi vaikutti jämäkältä mutta kivalta. Siis kaikkea epämäääräistä. Huomennakin menen, mutta vasta vähän myöhemmin.

Nyt läsähdän sohvalle, luen IK:n vielä kerran ja aloitan päivän neuleannoksen. SNY:n lähettämä ihku merinosilkki on sijoitettu strategiselle paikalle olkkarin hyllyyn, jotta voin aina välillä vilkaista ja haaveilla :)