Kun kerran kaikki muutkin niin minäkin....Kaunis päivä, hieman tukalan kuuma (ukkonen paukahti kerran muutama tunti sitten ja satoi hetken). Kävelin kameran kera pitkin Keurusselän Kivilahden rantoja. Kyllä vesi on sitten vetäytynyt kauas rannasta. Yhteen laituriin oli rakennettu jatkopalakin. Mietin, että olisi ollut hyvä hetki siirrellä kiviä pois minun uimapaikastani, mutta toisaalta, se on virtapaikka, niemennokka, eli kyllä ne pikkukivet kuitenkin takaisin tulevat. Puolukoita näkyy onneksi tulevan edes jonkin verran. Eivät tosin vielä kypsiä. Kävellessäni törmäsin outoon näkyyn:

Kieltämättä piti olla tarkkasilmäinen, ettei päälle kävellyt! Mutta jotain....arkaa...maalaista...Hieman piti houkutella, ennen kuin uskaltautui esiin ja juttusille. aPPP:hän se siellä! Saanko esitellä, apuPupu Piia Pastelli:

Tuntuu olevan aurinkoinen neitokainen, vaikka naamataulu jäikin vähän ylös... Tämä neiti uskoo vakaasti positiivisen ajattelun voimaan - se on neulottu (punaisten hiusten muodossa) neidin nahkaan mukaan. Neiti ei ole suunnattoman suuri kooltaan, mutta sitäkin mukavampi sylissä.

Alunperin kasa jätelankoja Kaislakertusta. Tämän värisiä lankoja on meikäläisen vähän hankala kuluttaa mihinkään, joten... Pirkanmaan kotiteollisuuden Vahva Pirkkalanka, 64 grammaa, puikot 3½. Tehty pyörönä. Täytteen myötä neiti koki pikaisen lihotuksen 124:ään grammaan. Jotta Piia ei olisi kadonnut naapurin tyttelin syliin, Piia matkusti tuolta rannalta takaisin postitusta odottamaan repussa yhdessä kameran kanssa. Samalla yritin varjella maineeni rippeitä naapurien silmissä...."Kuvaa jo lankapupuja rannalla!!!...Muistatko kun se viritteli niitä lankoja..."