Naapurit varmaan kohta toimittavat minut jonnekin hoitoon....

Kolmen-neljän välillä tein lumitöitä. Siinä sivussa välillä hypin ja pompin ja taisin hihkuakin - lumi ON ihanaa! Olisi pitänyt lainata jostain lapsi naamioinnin vuoksi, varsinkin kun tein lumienkeliä naapuri tuli kysymään, että lapsettaako?

Puolikas parista on valmis:

Tämä kuva oli pakko ottaa pihalla lumen takia - nyt sitä on jo paaaaljon enemmän. Tämä otettiin pari tuntia ennen lumitöitä ja se samainen naapuri oli omalla terassillaan tupakalla. Menin pihalla ja aloin sähläämään kuvauksen kanssa. Naapuri kuuli minut ja työnsi päänsä aidan rakosesta:"Päivää!"
"No, päivää."
"Eikös nyt ole lunta?! Mitäs sinä oikein touhuat?"
"On lunta, kivaa. Otan valokuvaa yhdestä sukasta."
"Yhdestä....sukasta....Jaa."
Ja pää katosi aidan raosta.

Alku oli hankala. Jotenkin tuntui tosi hankalalta nihistellä jonkun minineliön kanssa.... Mutta kun sai vähän enemmän neliöitä järjestykseen, elämä helpottui kummasti. Mutta. Kantapään ohjetta en ymmärtänyt (tai ymmärsin puoleen välin, en sen jälkeen) - tein oman version tiimalasista. Toisekseen. Jos ohjeessa lukee, että neliön koko on 5,5 x 5,5 cm oletan, että se mitataan normaalisti, neliön reunoja pitkin. No, sillä tavalla mitattuna minun neliöni ovat 4,5 cm per reuna. Pienestä ja sirosta koivesta johtuen tein tuohon pohjan sivuun vain 2 kolmiota ja puolikkaan (= neliön neljäsosa).  Tuohon viimeiseen ei tosiaankaan ollut ohjetta, mutta se oli helppo soveltaa kantapään kolmioiden ohjeesta. Ja kärkikavennuksissa en tehnyt ohjeen mukaista määrää välikerroksia, koska sukasta uhkasi tulla liian iso.

Siis toisaalta ärsyttävä ja tylsä (sitten kun sen hallitsee), mutta toisaalta tosi kiva oppia uutta (en ole ikinä ennen neulonut dominoita missään muodossa). Ja tätähän minä näihin neulelehtiin aina haikailen: vaikeita ja pohtimaan pistäviä ohjeita.

Nyt vain se toinen...