Oi, kiitos huivikehuista! Se on yhä kaunis. Yön se oli pöydällä sängyn vieressä, ja kun keskellä yötä heräsin (kissatappelu? kummia ääniä kuitenkin) piti heti ojentaa käsi ja vähän helliä :) Lisää merinosilkkiä kiitos!

Eilinen ilta ja tämä aamu menivät sitten ihan muissa merkeissä. Maalasin siis torstaina pikkueteisen. Ja nyt se on silmiä häikäisevän valkoinen. Miten sen saisi pysymään valkoisena? Tässä ainoa "ehjä" seinä (ylhäällä näkyy palanen sähkökaappia ja alhaalla ei ihan näy sähköpatteri).

Ennen tässä oli kaksi nallekoukkua joissa roikkui epälukuinen määrä kauppakasseja ja avaimia. Eilen kävin paikallisessa hakemassa jätepalakankaita (värit eivät liene yllätys kenellekkään) ja sitten töihin. Suunnittelu oli napakkaa ja terävää ja koko projekti kristallin kirkkaana päässä. Toteutus olikin sitten toinen juttu..... Onneksi mokia ei kukaan muu huomaa kuin minä :) Sisällä on pahvi (tai pari pahvia ilmastointiteipillä yhdistettynä, kun ei yhtä tarpeeksi isoa löytynyt tähän hätään) tukemassa koko systeemiä, takana tarrakiinnitys, jotta pahvin voi ottaa pois ja heittää koko höskän pesukoneeseen tarvittaessa. Ylätaskuissa on erilaiset napit kuin alataskuissa - varastoistani ei löytynyt neljää samanlaista tarpeeksi isoa. Tarkoitus olisi tehdä vielä toinen, pitkä ja kapea, jonka pieniin taskuihin saisi avaimia ja muuta pikkusälää. Mutta sitä ennen pitää hakea lisää tuota koristenauhaa. Nyt eivät kassit kuitenkaan enää roiku vaarallisesti patterin päällä.