Hopitti! Olen.... sanaton! Kiitos kauniista sanoista.

Jaahas. Koulu aloitettu kollegojen seurassa, keskellä tuttua kakofoniaa - miksi opettajat ovat aina niiiiin kovaäänisiä? Porukassa oli monta uutta, mutta mukavaa tuntui olevan. Muutama pikkusählinki lukkarien kanssa myös selvitetty (yllättävän kivuttomasti), mietitty arjen käytäntöjä ja vuoden suunnitelmia ja tavoitteita. Eikö hyvä, toimiva, kaikille mieluinen arki ole hyvä tavoite? Esitelty uusien kissojen, koirien, lastenlasten ym. kuvia.... Minä varmaan kaikkein innokkaimpana ;)

Kitzi-katzit olivat olleet tosi kiltisti kotona koko pitkän päivän, vain kaukosäätimet tiputettu hyllyn päältä. Rönsyliljassa (joka esiintyy jossain viime viikon bloggauksessa) on jäljellä tasan neljä lehteä.... Piki käy katkaisemassa lehden juuresta ja kantaa lehden kuin suuuuuuren saaliin lattialle ja alkaa leikkimään. Indy katsoo vierestä tai keskittyy mieluummin katosta roikkuvaan leluhiireen. Tai sitten Indy esikuvansa mukaisesti seikkailee ja kiipeilee esim. pyykinkuivaustelineessä tai etsii sopivaa tietä kylppärin lavuaariin. Verhomuoti meilläpäin naurattaa naapureita: kaikki verhot ovat mallia rusetti - pitkä verho kietaistu rusetille mahdollisimman kauas lattiasta.... Eilen alkuillasta näytti kovin sateiselta, joten nostin ison sängynpeiton ulkoa pyykkinarulta sisälle, makkarin oven päälle kuivumaan. Noin silmänräpäys ja katit olivat oven päällä kuikoilemassa... Kehrääminen (siis rukilla kehrääminen, kissat kyllä kehräävät superhyperkovaäänisesti) ei onnistu yhä edelleenkään - liian monta liikkuvaa osaa ja kissan tassua ja päätä.

Mutta! Teillä on toivoa! Jotain on hyvin lähellä valmistumistaan - se on sitten eri asia, tuleeko siitä pitokelpoinen... Ja joko minä olen ymmärtänyt jotain väärin (erinomaisen mahdollista, jopa todennäköistä) tai sitten ohjeen kaavakuva on virheellinen tai erilainen verrattuna sanallisiin ohjeisiin. Hmmm. Katsotaan sanoi Putkonen.

Ei kuvia vielä - en muista minne olen tökännyt kameran kissoilta piiloon.