Viimeistelyjä vailla - kunhan jaksaisi pitää puikkoja käsissä.... Nukuin äsken soffalla reilun tunnin ja nyt tuntuu, että tajunta on yhä poissa... Eka päivä töissä ja on tullut puhuttua kuin Runeberg. Huomenna onneksi pääsee ihan normaaliin rytmiin kiinni, tutustumaan uusiin oppilaisiin (=opettelemaan nimiä) ja kertomaan mitä tuleva vuosi pitää sisällään. Ihaninta on pitkästä aikaa aloittaa kahden ryhmän kanssa ranskan alkeet. Viime vuonna ei ollut, ei lukiossa, eikä yläasteella alkajia, mutta nyt on! Ja toisaalta enkun nivelkurssi (heikoille lukioon tulijoille) on aina minulle mieluinen haaste - miten saada heidät tuntemaan omia hyviä puoliaan ja heikkouksiaan kielten opiskelijoina, ja oppimaan tekniikoita, joilla opiskelu voisi helpottua.

Lapastelun kamut on löydetty, SP11 odottelen jännityksellä.

Voi kun maailman södeimmät pikkukisut antaisivat Villiksen nukkua ensi yönä.... Tänään herätys oli klo 4.15.... Erityisesti heitä hingutti makkarin lipaston päällinen kukka, jota piti käydä räpläämässä vähän väliä. Otin avuksi vanhan hyvän konstin: suihkupullo ja hyvä tähtäin. Ja pihlajanmarjat! Kattien mielestä se oli universumin paras leikki!

What should I tell? Tired, exhausted. The first day at school with the students. I've been talking like mad. Tomorrow we'll start the normal schedule. I'm especially delighted to have two (tiny) groups of French beginners - somehow that's something I love teaching. And on the other hand, the group of senior high new comers, who have difficulties in English, is always challenging and inspiring. But my dear little kittens could please, let me sleep a bit longer.... This morning they woke me at 4.15..... My latest knitting is nearly finished...