Kuten kaikki tietävät, neuletarkastajan virka on vakava paikka. Työtehtävään kuuluu paljon erilaisia hommia, jotka kaikki tulee hoitaa antaumuksella ja innolla. Jo pienestä pitäen herrat Indy ja Piki ovat suoriutuneet vallan synnynnäisellä taidolla osasta tehtäviä. He ovat huolehtineet esimerkillisesti työvälineiden tarkastuksen:

-syöneet tutkineet lankaa kerästä, työstä, sohvalta ja kaikkialta, jättäneet työsuorituksen ja hyväksynnän merkiksi extramärkää sylkeä.
-tarkkailleet mittanauhan lujuutta ja kestävyyttä, jättäneet työsuorituksen ja hyväksynnän merkiksi hampaiden jälkiä. (Modan lahjusmittanauha muutaman vuoden takaa ei nähtävästi täyttänyt laatuvaatimuksia, koska sen molemmista päistä on viety noin 10 cm.)
-testanneet puikkojen makua laatua, jättäneet työsuorituksen ja hyväksynnän merkiksi hampaiden jälkiä sekä bambuihin että addeihin (siimaosaan). (Vain yksi bambu on purtu käyttökelvottomaksi.) Metalliset sukkikset eivät nähtävästi pysty mitenkään läpäisemään laatutarkastusta, koska niihin ei edes vilkaista.
-syventyneet neuleohjeisiin syömällä ja raapimalla selailemalla paria kirjaa ja joitakin monisteita. Parhaita tuntuvat olevan iiiiisoja ruutukaavioita sisältävät kirjat ja oikein vanhat kirjat - niihin on jätetty eniten merkkejä.

Herrat tarkastajat ovat myös todistetusti (kuvia menneissä postauksissa) perehtyneet varsin perusteellisesti myös pingotusvaiheessa olevan neuleen tutkimiseen. Nuuskuttelu, varovainen kynsintä ja jopa satunnaisen päättelemättömän langan maistelu (vielä kerran, onhan se tässä vaiheessa toki ihan eri makuista kuin kerällä tai neulontavaiheessa) sujuvat suorastaan sutjakasti nykyisin.

Tänään herroista Piki pääsi kuitenkin aivan uudelle tasolle.

Nuppineuloja joko suoraan pyörylästä jossa niitä säilytetään tai sitten neuleesta. Eikä auta, vaikka neuleen päälle olisi laitettu petari, lakana, täkki ja pari laatikollista lankaa. Samalla pingotus muuttui entistä haastavammaksi hommaksi. Jatkossa raataja, jonka työtä tarkastetaan (lue: neuloja) tod.näk. pingottaa kaiken ei petarin alla, vaan työhuoneessa, jonne varapatja raahataan. Varapatjaa isompia neuleita ei sitten nähtävästi voi enää tehdä. Myönnetään, Indy osaa avata työhuoneen oven, mutta ilkeä emäntä ja neulekouluttaja otti työkalun kouraansa ja muutti työhuoneen kahvan pystyasentoon ;) Sitkeästä yrittämisestä huolimatta sitä ei vielä osata avata. Siis vielä....