Vettä sataa oikein rummuttamalla peltikattoon. No, lumi sulaa. Tänään kävin hakemassa kaupasta kananmunia. Parkkipaikalla oli autonsa takakontin kimpussa kolme salskeaa nuorta miestä. Kaksi tunnistin heti. Yhden kasvot tuntuivat epämääräisesti tutuilta. Piti miettiä hetki. Sisällä kaupassa pullonpalautus on juuri kananmunien vieressä. Pojat olivat siellä mukanaan jätesäkillinen pulloja ja vielä pari muovikassia päälle. Vihdoinkin tajusin kuka tuo tutunoloinen oli. Entisen työkaverin poika, muuttivat kolme vuotta sitten Tampereelle. Ja ne kaksi muutakin poikaa olivat entisiä oppilaita (tai oikeastaan nykyisiä, vaikka juuri minä en heitä nyt opetakaan). Yksi heistä heitti selvästi nolona:"Joo, kyllähän me kauan näitä pulloja kerättiinkin!" Joo, joo ;) Jostain kumman syystä opettajat aiheuttaa aina tällaisia nolostutsreaktioita, jos meihin törmää jotenkin mukamas arveluttavassa paikassa tms. Ihmisiähän mekin ollaan!!!

Kaislakertusta vielä. Kiitokset erittäin kauniista kommenteista! Olen itsekin tyytyväinen, vaikka ei tuo työ sinänsä mitenkään vaikea ollut, vain iso. Itse ihailen ja ihmettelen neulojia/virkkaajia/ompelijoita ym. jotka osaavat suunnitella itse uusia mallineuleita, kuvioita, kokonaisia vaatteita. Minä osaan vain toteuttaa valmiista ohjeista. Kaislakerttu piti vielä punnita uudestaan. Pakkauksessa oli lankaa 1775g. Joten jos valmis työ painaa 830g, minne loppu katosi? Uusintapunnitus tuotti tulokseksi 1035g ja "jätteeksi" jäi reilut 700g lankaa, eli nyt täsmää. Nyt pitää jostain (töistä) löytää väritulostin (omassa ei ole värikasettia) ja tulostaa kuva paidasta ja lähettää se Isoäidille. Lupasin.

Lauantaina jo kävin pitkästä aikaa kangaskaupassa. Noista toivottavasti muodostuu jotain tänään tai huomenna. Tosin tänään tulee Potter (jonka olen jo nähnyt) ja huomenna pitäisi korjata 7 luokan kokeet (jotka olivat jo kiirastorstaina, mutta kun...olen laiska). Bon(ne) journée?