Only in Finnish, the story of my day visiting relatives I haven't seen for years.

Alkuperäinen suunnitelma oli tämä: Aamulla aikaisin Keuruu-Mikkeli. Poimitaan isäni kyytiin, poimitaan Mammani (isän äiti) kyytiin, vierailu Pirtin Kehräämöllä, ajoa 30km ja poimitaan mummo1 (Mamman veljen vaimo) kyytiin, ajoa 3km ja poimitaan mummo2 (Mamman sisko) kyytiin ja ajellaan vielä vajaat 10km ja vieraillaan porukalla papan1 (Mamman veli) ja mummon3 (papan1 vaimo) luona. Näpsäkkä ja nopeahko suunnitelma, jonka piti jättää aikaa Kenkäverolle, Korunapille ja kaverin luona kyläilylle ja mahdollisesti kotimatkalla vielä mummolle4 ja papalle2.

Toteutus olikin sitten mummojen armoilla ja jotain ihan muuta kuin suunnitelma.

Aamun ajo ja isän poiminta toimi hyvin. Mamma oli kuitenkin keittänyt kahvit ja teetä (Historiallinen tapahtuma - ensimmäinen kerta, tosin tee oli jotain vuodelta x, kuulemma minun ulkomailta tuomaani - en muista). Pirtin vierailu meni myös ihan ok, paitsi että olisin voinut olla siellä hypistelemässä huomattavasti pidempään.... Tosin silloin mukaan olisi varmaan tarttunut paljon muutakin....

734973.jpg

Ajelu Pirtiltä Vuorenmaalle sujui myös muuten hyvin, mutta missä välissä kaikki puut ovat kasvaneet, hakkuuaukeat kadonneet, teitä päällystetty..... Maisemat muuttuvat.

Mummo2 keitti myös kahvit vastusteluista huolimatta. Tämä kyläpaikka on minulle erityisen rakas, sillä täällä vietin kakarana kaikki kesät ja monta talvilomaa myös. Pihassa pensaat olivat kasvaneet isoiksi, piha oli nurmettunut, kun traktori ei enää jyrää ees taas, ei yhtään elukkaa (ei edes kissaa!). Aitta sentään oli pystyssä. Mummo2 esitteli (kun tietää ja tuntee minun käsityöintoni) viime talvena tekemiään töitä - upeita! Hardangeria (mielettömän kokoisia liinoja), reikäkirjontaa (haluan periä nuo liinat!), nypläyksiä ja kudontaa. Ei meiltä puheenaiheet lopu.... Lopulta saimme mummon kyytiin ja matka jatkui.

Mummo3 laittoi pöytään kokonaisen aterian..... Kahvista saimme sentään kieltäydyttyä. Mummo3 asuu yhdessä poikansa, miniänsä ja lasten kanssa (vain nuorin enää kotona, poika 7v, joka innolla esitteli minulle pikkuisia, suloisia, ihania, pehmoisia kissanpentuja.... Onneksi olivat liian pieniä luovutettavaksi tai yksi olisi ihan taatusti muuttanut mukaani.). Talo on ainoa vanhoista isän suvun taloista, jossa yhä eletään maataloudella - äidin puolella taitaa kahdessa talossa olla vielä isäntä ja emäntä täydessä toimessa. Joka tapauksessa pääsin taputtelemaan kahta hevosta - tai oikeastaan shettistä ja vähän isompaa joka oli issikan ja viron hevosen risteytys, lehmiä (limousineita mm. päivän vanha vasikka), ja ihmettelemään tryffeliviljelmää. Ei sieltä vielä ole satoa saatu, mutta ehkä jonain päivänä...

Vihdoin, mummot saatiin liikenteeseen (isäni oli jo tässä vaiheessa kypsä lähtemään takaisin kotiin) ja kahdella autolla (oli liian kuuma ahtautua yhteen) jatkoimme vielä mummon4 ja papan1 luo. Onneksi matka ei ollut pitkä. Tässä talossa en ollut käynyt 20 vuoteen. Mutta lukuunottamatta liian pitkiksi kasvaneita puita (olen takuuvarma, että ennen vanhaan taloon käännyttäessä tien toisella puolella oli pelto eikä metsä...) kaikki oli niin kuin ennenkin. Paitsi tietysti ihmisistä on yhtäkkiä tullut vanhoja ja raihnaisia. Jos nämä kaikki ennen niin energisen isännät ja emännät ovat nyt kilpaa sairaskertomuksia vertailevia senioreita, niin kaipa minäkin sitten olen vanhennut - omaa ikääntymistään vain ei jotenkaan tahdo myöntää tahi tunnustaa.

Ihaninta oli kuunnella omaa murretta, oikeata Etelä-Savoa. Sitä minäkin lapsena puhuin, mutta Turun vuodet veivät kaiken pois.... Paitsi jotkut sanat ja sanonnat: siivoan kalat, minä = miä, te = työ, kädet = käet, rukki = vokki....

Makeita nauruja saatiin myös vanhojen muistelulla, kuinka hajotin sen yhden lasipöydän, lumisadetta kesäkuussa -82, uiminen Nevajärvellä, häät ja hautajaiset, helsinkiläiset kesälapset, susien pelkäämiset aittaan nukkumaan mennessä, paarmapelto, tanssit työväentalolla, kuinka tuota kahden talon välistä tietä laskettiin täysillä potkurilla (=potkukelkka) välittämättä mahdollisista vastaan tulevista autoista (ja tie oli silloin ihan varmasti isompi!), mikä olikaan näiden mummojen mummon nimi? Äitini harrasti aikoinaan sukututkimusta tutkien sekä omaansa, että isäni sukua, missähän ne kaikki paperit ovat? Isäni saa penkoa komeronsa läpi!

Rannassa piti vielä pyörähtää poikien uutta mökkiä katsomassa, mutta sitten lähdettiin etsimään tietä takaisin päin. Tiputeltuani kaikki ihmiset koteihinsa, ehdin juuri ja juuri Kenkäveroon. Putiikki on aina ihana, mutta nyt kävin myös päärakennuksessa etsimässä vessa. Ja kas, seinältä tuijotti pappilan viimeinen kirkollinen asukas elämäkertansa kanssa: Reino Niininen. Hei! Hän vihki vanhempani ja kastoi minut ja veljeni!

Pikaisesti vielä pyrähdys Rantakylään - toimitin vihdoin ja viimein perille sen sinisen shaalin jonka tein jo helmikuussa, synttärit olivat toukokuussa, mutta en koskaan saanut aikaiseksi viedä pakettia postiin.... No, nyt sain perille, vaikka kaverini ei ollutkaan kotona... Nokka kohti kotia. Viimeiset mummot ja papat Kniemellä jätin välistä - en enää jaksanut...

734974.jpg