Sorry, I've been feeling lousy and really tired. Either I had a weird flu or then the allergy symptoms are stronger than ever. Or both. I have still been knitting. The lace jacket is nearing its finishing time. The body part is finished and the horizontal lace part of the sleeves (both sleeves) got finished about a minute ago. Now I should go and pick some stitches... I won't run out of yarn, but just in case I've ordered some more.... Though it wasn't the same yarn, but - again - sock yarn :)

Epämääräiset oireet jatkuvat - ei taidakaan olla flunssaa vaan tavallista pahempia allergiaoireita. Mutta näiden kanssa onneksi pystyy elämään.

Pitsijakun hihojen (molempien) poikittainen pitsi valmistui äsken. Nyt pitäisi poimia urakalla silmukoita. En ehkä sittenkään tee pyörönä hihoja, koska siihen kroppaosaan tuli tehtyä ohjetta pidempi yläosa, eli joudun vähän rukkaamaan myös hihapyöriötä. Jos oikein optimisesti ajattelen, mulla on uusi jakku ensi viikolla, mutta sitten en kyllä malta olla pitämättä ja kevätjuhlaan pitää kehitellä vielä jotain muuta....

Ihan muuta elämää. Kirjaston antitäti kaipaili ihmisten ihan ensimmäisiä kirjastomuistoja. Omani liittyvät kahteen eri paikkaan. Ihan ensimmäiset muistot ovat tosi hämäriä. Mikkelin kaupunginkirjastoa (sitä nykyistä rakennusta) taidettiin juuri rakentaa (joskus 70-luvun alkupuolella) ja lastenkirjasto oli väliaikaisesti Maaherrankadun varrella, suurin piirtein nykyisen kaupungin talon kohdalla, kadun toisella puolella. Muistan käyneeni siellä äidin kanssa jonain kesäpäivänä. Tosi hämäriä muistoja. Muistan kyllä uuden talon valmistumisen, tuntui isolta ja valoisalta. Ja muistan kun kuudennen luokan keväällä (-83) minun piirustukseni oli yksi niistä joka pääsi kirjaston aulaan näyttelyyn ja esille. Aiheena oli junamatka! Sen jälkeen piirustustaitoni ovat menneet alaspäin kuin lehmän häntä...

Huomattavasti paremmin muistan Siekkilän sivukirjaston. Kävin ala-asteen ko. koulussa ja joskus harvoin päästiin luokan kanssa kirjastoon satutunnille tai sitten etsimään jotain tietoa kirjaston yläkerrasta (käsikirjasto), joka muuten, tavallisten kirjastokäyntien yhteydessä, oli kiellettyä aluetta. Alakerrassa oli sitten se normaali kirjasto. Ensin se oli tosi pieni, jossain vaiheessa 80-luvulla sitä laajennettiin ja lasten- ja nuortenkirjat siirtyivät sinne uuteen osaan. Se oli toisaalta kiva ja valoisa, mutta toisaalta otti pattiin, kun kirjastovirkailijoiden työskentelytila oli siinä vieressä ja se oli lasiseinäinen, joten koko ajan tuntui, että "ne" kyttäsivät mitä me otettiiin. Tosin kyllähän niin pienessä kirjastossa muutenkin aika tarkkaan tiedettiin mitä me muksut luimme... Kaksi virkailijaa, joista toinen oli luokkakamuni äiti.

Kirjasto aukesi aina klo 13. Ja varsinkin kesälomilla roikuin monesti oven takana koiran (pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira Santtu) odottelemassa. Santtu jäi aina pylvääseen sidottuna odottamaan - ja välillä odotus oli pitkänlainen... Jossain vaiheessa ala-astetta isä asetti kiellon: kirjastossa sai käydä vain kerran viikossa ja kerralla sai lainata vain kymmenen kirjaa. Tuskaa. Kunnes keksin, että meillähän oli kotona olkkarin seinät täynnä kirjoja.... Ja luin niitä salaa :)

564287.jpg