Tänään olen oppinut harvinaisen paljon itsestäni. Today I've learnt a lot about myself.

Kävin kylällä kaupoissa. Ostin jo toisen sinisen (turkoosiin vivahtava) hameen tänä kesänä - nähtävästi sininen kauteni on palaamassa tai sitten kaupoissa vain ei ole vihreää... En voi ostaa mitään pitsiä sisältävää - mietin koko ajan, että osaisin itsekin tehdä tuon ja vielä siistimmin.

I went to the shops. I bought another blue skirt this summer - it seems that my blue period is back or then there just isn't anything green in the shops... I can't buy anything with lace - all the time I think that I could do this better and more tidily.

Kirjastosta voin näköjään lainata muutakin kuin fantasiaa - käsityökirjoja! Mahtava palvelu muuten. En netistä etsimällä löytänyt paikallisesta kirjastosta kuin kaksi kehruuseen liittyvää kirjaa (niistäkin toinen vuodelta 1897...), mutta kirjaston "täti" soitti siskolleen (valmistui kuulemma vuosi sitten käsityön opeksi) ja kas, löytyihän lisää: Kehrääjän kirja. Miksi tuo ei tullut haussa esiin, sitä jäi täti pohtimaan.

It seems that I can borrow something else than fantasy in our local library - cratf books! What amazing service by the way! In the net site of our library, I couldn't find more than two books about spinning (and one of them was from 1897...), but the library lady phoned her sister (who graduated as a crafts teacher a year ago - she told me) and we found one more book, which was perfect.

Tiimarissa sain mielestäni loistavan idean (siitä joskus myöhemmin) ja hyökkäsin kangaspuiden kimppuun. Tuo juuttiloimi ei oikein ole inspiroinut, mutta nyt... Kolme tuntia myöhemmin. En ole liikahtanutkaan puiden äärestä kuin laittamaan musaa kovemmalle ja hakemaan vissypullon. Olen aloittanut alusta kahdesti (yksi alku oli jo ennestään). Olen nähtävästi tullut kärsivällisemmäksi ikävuosien karttuessa (tästä oppilaani ovat kyllä ihan varmasti eri mieltä) - ei vielä yhtään kirosanaa! Tosin yksi vesirakkula kylläkin, pikkurillissä. Juuttiloimi ei ole kestävää vaan katkeilee kivan herkästi - siis toooooosi herkästi. Loimen jatkaminen siististi ja kauniisti sen katkettua ei kuulu meikäläisen taitovalikoimiin. Tuo pahuksen juuttiloimi ei taida loppua ikinä (se oli siis puissa jo valmiina). Opin kuitenkin tekemään sidonnan nimeltä toimikas. Ehkä tuosta vielä sellainen jouluinen kaitaliina tulee. Samalla olen haaveillut seuraavasta loimesta, unelmoinut mitä siitä voisi tehdä, pohtinut ensi talven töitä, hikoillut rutkasti, kytännyt naapureita (ne ärsyttää taas), jne.

In Tiimari (a shop full of everything cheapish) I got a brilliant idea (more about that later) and I rushed to my loom. That jute warp hasn't really inspired me, but now... Three hours later. I haven't moved away from the loom except to put the volume of the music up and to get some water. I've recommenced twice (and I already had one beginning). I seem to have grown more patient over the years (well, my students would definitely disagree) - no swearwords at all! One blister though in my pinkie. The jute warp is not tough, it breaks easily - I mean real eeeeeaaasily. The continuing of the warp nicely and tidily is not one of my skills. Maybe this will be a Christmas table cloth. At the same time I've been dreaming about the next warp and what I could do with it, pondered upon next winter and work, sweat a lot, and watched my neighbours (they are annoying), etc.

108040.jpg

108041.jpg