Juuli: Mitään koeneulontaa tms. en harrastanut ennen värjäystä. Tiesin mm. Ilun kokeiluja lukeneena, että kunnon raidat vaativat pitkän vyyhdin. Joten tein takapihalla puutarhatuolien suosiollisella avustuksella ja naapurien kiltin utelun ja päänpyörityksen tukemana reilun kahdeksan metrisen vyyhdin. Kerin samalle vyyhdille kaksi Nalle-kerää, joten lankaa on vieläkin jäljellä. Nyt vain pohdituttaa värin kestävyys.... pitänee tehdä testipesu.... ihan pesukoneessa... koska lahjan saajan äiti ei kyllä mitään käsin pese :) Noin onnistuneet raidat kuitenkin lienevät silkkaa moukan tuuria.

Muuta. Kiri edistyy...hitaasti. Kaksinkertainen Grinascon merinosillkki on ohutta. Tosi ohutta. Ja 3½ puikot tuntuvat aika tikuilta. No, mitä tekee neuloja, jonka välityö (nuo sukat) valmistui kiitettävän nopeasti ja nytkään ei huvita junnata ohuen ja hitaan huivin parissa? Mitä? no, jotain...pientä... Ei kuulu!!! Mitä??? No, jotain pientä, siis pienillä... KUNNOLLA, ÄÄNEEN! No, tunnustetaan. Aloittaa tietenkin jotain melkein yhtä ohuesta langasta vielä pienemmillä puikoilla :) Kakkoset on käytössä ja suunnattomasti kaipailin niitä kuuluisia 1,75 mm puikkoja.

Katia Danubiota tuli vihdoin. Hihat! Enemmän tästä projekista fufo-blogissa.