Päivän paras:

Työkaverini tuli etsimään minua opettajahuoneen uumenista naurusta täristen:"Joku oppilas kyselee sua ovella, tai se kysyy oikeastaan "sitä oranssipäistä enkunopea"...."

Viime viikolla sain mielettömän upeaa postia. Sellaista postia, että kun kirjeen sisältö tipahti auringonpaisteiselle keittiönpöydälle, piti hetken aikaa vain hengittää ja ihailla.

561877.jpg

Tämä ei ole mikä tahansa mallitilkku, vaan Juulin omin käsin kehräämä ja neuloma (kuva ei valitettavasti tee oikeutta tälle ihanuudelle). Minun kehräystaitoni ovat yhä edelleen tasolla ei-edes-vielä-alkeet-hallussa, joten piti kääntyä viisaamman ja taitavamman puoleen. Tai itse asiassa käännyimme toistemme puoleen. Minulla on jo pitempään kytenyt pääkopassa ajatus käsinkehrätystä langasta tehdystä villatakista. Jokin tosi simppeli malli, jotta lanka saisi olla pääosassa. Juuli puolestaa talvella kaipaili neulojaa isolle pitsihuiville. Sattumalta minulla on tuo ohje ja tykkään tosi paljon pitsinneulomisesta pienillä puikoilla ohkaisesta langasta. Toiveet kohtasivat toisensa. Oli muuten toooosi ylellinen ja otettu olo kun tajusi, että nämä langat on kehrätty vain minua varten :)

Nyt, tosin hirmuisen hitaasti (huivi on yhä samassa jamassa kuin maaliskuussa) kun muut projektit ovat kiilanneet edelle, teen Juulille huivia ja hän kehrää minulle langat (ja myy myös kiinnostuneille kehräystarvikkeita!). Kuvan tilkussa kaikki langat ovat ihan minun tyylisiäni ja ihania! Alin on ehkä vähän liian ohutta kaavailemaani takkiin. Vihreitä (vaikka se lempivärini onkin) olen viime aikoina tehnyt aika paljon.... Ja tuossa ylimmässä (nimeltään paprika) yhdistyvät molemmat lempivärini: rikas, voimakas punainen ja pirtsakka lehmuksenvihreä. Rakastan noiden värien kontrastia! Heti kun pitsijakku valmistuu ja saan muutaman muun pienemmän työn pois alta, huivi alkaa edistyä!