Ei edisty mikään, ei sitten millään. Pakkanen on varmaan jähmettänyt aivotkin, ainakin minun päästäni. Tänään etsin kakkosten tunnilla verbikirjaa kissojen ja koirien kanssa, ja se löytyi lopulta, kun luovutin, nenäni alta. Kasiluokkaa tervehdin iloisesti: Bonjour tout le monde! Oli siis enkun tunti... No, tätä kyllä sattuu muulloinkin kuin napapiiri-ilmaston vallitessa. Aamulla oli -30, joten säälin autoa ja kävelin. Muuten hyvä, mutta poskissa vähän nipisteli. Joten otin silmälasit pois. Huivi naamalla, lasit taskussa ja huppu päässä - en nähnyt yhtään mitään, vaan vanhasta tottumuksesta talsin tuon 2,5 km. Meinasin jäädä pyöräilijän alle, koska en tosiaankaan nähnyt mitään! Miten/miksi joku muuten pyöräilee tollasessa pakkasessa? Nuo uudet säärystimet olivat kyllä täyspotti ajoituksen suhteen. Nyt olen pitänyt niitä jokapäivä - tänään puoleen reiteen asti. Vauvaneuletta yritän väsätä, mutta on jotenkin hidasta. Vaikka kappaleet ovat koon puolesta nopeita tehdä ja lankakin, Regia Silk, on aivan taivaallisen pehmeää. Mutta on vauvan pitäisi tulla vasta maaliskuun lopulla. Kyllä se sitä ennen valmistuu. Vauva ei siis tule minulle, vaan kavereilleni.