Pari päivää on mennyt tiiviisti kattien touhuja seuratessa ja lukiessa (ei Potteria vieläkään...). On se vaan kumma, miten sitä voi aikaa upota kun toljottaa itseään ja toisiaan peseviä kissoja - yksi maailman kauneimmista näyistä (ne pesevät jopa toistensa korvat sisäpuolelta). Ja niiden leikkejä, ei ole mielikuvituksella rajaa.... Saivat eilen raapimispuun, jota ei ensin edes huomattu (haisi etikalle mielestäni) ja kun hieroin hieman kissanminttua tuli puusta suuri lemppari.

Kattien rohkeus, taidot, vauhti ja koko lisääntyvät huimaa vauhtia. Enää ei rääytä toisessa huoneessa surkeana, että mihin kaikki katosivat, vaan nyt yksi kokeilevat rääkäisy ja sitten äkkiä etsimään. Loikat sohvalta nojatuoliin eivät enää ole mikään ongelma. Sen sijaan ei-kissoille-tarkoitettuja tavaroita saa siirrellä koko ajan korkeammalle ja työhuoneeseen (josta on tullut kaatopaikka).

My little cats are growing bigger, bolder, more courageous and skillful every day. Now a jump from the sofa onto the armchair is no longer frighteningly long, but easy. I have to move not-for-cats-objects on top of the shelf or fire place or into my study (which has become a landfill site). And I can spend amazingly long time just sitting and watching them washing themselves or each other (they even wash one another's ears' insides.). 

777904.jpg

Lukenutkin siis olen. Pitkästä aikaa hyvä kirja: Diane Setterfieldin The Thirteenth Tale (on se jo suomennettukin muistaakseni). Muuten hyvä ja jännä juoni, hyvin kirjoitettu, kaunista kieltä, mutta yksi kohta puolen välin jälkeen kiusaa neulojaa. Vanha nainen kertoo elämänsä tärkeistä tapahtumista. Jokaisen kolmen tapahtuman sattuessa hän on juuri ollut neulomassa sukkaa, ja kas kummaa, hän huomaa kääntäneensä kantapään kahdesti!!! Tämä on sitten merkkinä, että kahdesti ensin joku kuoli ja kolmannella kerralla jotain muuta. Voiko kantapään kääntää kahdesti? Ensin mietin ja pohdin ja kaivoin takan päältä sukkaneuleeni esille ja pohdin vielä. Sitten luin eteenpäin ja seuraavalla sivulla kerrottiin, että se jälkimmäinen kantapään kääntäminen nähtävästi tapahtui silloin kun olisi pitänyt alkaa kärkikavennuksia. Hmmm. En ole vakuuttunut. Voiko oikeasti tapahtua näin?

777906.jpg

I've been reading. Found a good book for a change: Diane Setterfield's The Thirteenth Tale. I enjoyed the beautiful language and the plot was fine, though I did guess quite a bit. But there was one incident that I don't think believable. The old woman tells her story. In her life there had been three important incidents. Every single time she had been knitting a sock. And as a premonition or a sign she had turned the heel twice. Is it possible? The story clarifies that the second heel had appeared where there should have been the toe. Really? Somehow I just can't believe this.