Se ihana, höyhenen keveä, mutta lämmin huivi valmistui! Jätin ilman hapsuja, kun en ole oikein hapsuihminen - kuva valmistuneissa töissä. Nyt pitäisi väkertää toinen samanlainen ruskeasta langasta työkaverille. Mutta ennen sitä meinasin tehdä yhdet joululahjalapaset valmiiksi. Se on niin nopea surautus, mitä lankojen päättely tökkii aina pahasti. Yleensä jos teen itselle, en lankoja pahemmin päättele, no sen verran etteivät purkaudu. Huomenna on pakko saada raahattua itsensä jumppaan - niskat jumittaa kivasti - johtuu tästä virkkaamisesta ja kokeiden korjaamisesta. Kaverini haki langat huiviin paikallisesta lanka/kangasliikkeestä.  Olin edellisen kerran käydessäni unohtanut sinne jonkin ohjeen (johon hain lankoja). Kun kaverini sanoi, että teen sen huivin, ne työnsivät ohjeen hänelle:"siltä jäi". Mistä pirusta ne tiesivät mun nimen? En muista koskaan esittäytyneeni, vaikka olenkin jo useamman vuoden paikkakunnalla asunut? Ehkä se vanha totuus pitää paikkansa: kaikki tuntee opettajat! Tai sitten se on vaan tän pikkukaupungin ihanuuksia?