Kotona taas. Onnellisesti, vaikka meille niin tyypillisen sähläyksen määrästä päätellen olisi voinut sattua vaikka mitä. Joku unohti vaihtaa rahaa..... Onneksi visa toimi. Joku oli ihan varma, että laiva on jo lähtenyt.... ei sentään. Joku (se edellinen asukas) oli ykännyt hyttiin ja siistijä ei ollut pienessä ajassa saanut ei hajua eikä rinkeleitä (!) tahi suklaita pois lattialta.... saimme uuden hytin. Söimme itsemme ähkyksi illalla à la cartessa.... ja kostoksi joku ukko ylijumala ei suonut aamulla Tukholmassa eteemme yhtään avoinna olevaa hotellia (paitsi Grand Hotellin, mutta se näytti niiiin hienolta, ettemme kehdanneet) tai ravintolaa josta saisi aamiaista....paitsi sitten käveltyämme tsiljoona kilometriä eessun taas, Sergelin torilla oli ihana leipomo-kahvila.

987871.jpg

Jalat siis särkevät ja rahat ovat menneet. Sain otetuksi tasan yhden valokuvan....Se kuvaaminen vain jotenkin unohtui ostohuumassa. Vanhassa kaupungissa oli aika monta muutakin suomalaista ja ihania pikkuputiikkeja. Tuli ostettua suklaata (ihan liikaa), teetä, paistinlasta (katajaa), kynttilänjalka (takorautaa, kissojen hoitajille kiitokseksi), kangasta, lankaa, puikkoja, kortteja, kirjoja ja mitähän vielä. Joo, rintaliivejä NK:lta, kun kerrankin löysin Passionataa ilman toppauksia - miksiköhän niitä ei kyetä tuomaan Suomeen? Syötiin kiinalais-thaimaalaista ja tietysti nautiskeltiin leivonnaiset.

Kaikkein parasta oli tietysti juoruaminen! Viimeksi on nähty kesällä, sitä ennen vuosi sitten ja tuntui tosi mukavalta jutella taas kaikki mahdollinen läpi. Pakko tehdä uudestaan tällainen reissu vähän nopeampaan tahtiin - edellisestä on ainakin kymmenen vuotta. Vähän kerkesin neulomaan laivaa odotellessa Tukholman päässä, mutta siitä en kerro mitään, se menee toivottasti johonkin salaiseen projektiin lahjaksi. Ja olinpa muuten onnistunut tartuttamaan kaveriinikin neulomispöpön - oli mukana keskeneräinen huivineule!

987869.jpg

Fabelia kun oli vain 21 kruunua. Silkki-alpakkaa kun en raatsinut ostaa puhdasta silkkiä - ihanaa. Tuntematonta villaa (jota myyjä kommentoi sana päls? Siis sehän tarkoittaa turkkia?), upean sävyisiä ja mielettömän ohutta - huiveja tietenkin! Kauppoina Sticka (joka on Yahoon neulontalistalla nimellä This Way Up) ja Anntorps Väv.

Fable sock yarn as it was only 21 kronas (2,10 euros). Silk-alpaca, because I didn't dare by pure silk - lovely! Unknown wool, beautiful colours, soooo thin - scarves of course! The shops were Sticka and Anntorps Väv.

Kissat menivät siis hoitoon Hilma-neidin kotiin. Pieni 1½-vuotias poika osasi leikkiä nätisti kissojen kanssa, ei ongelmia. Hilman mielestä jotkut olivat tunkeutuneet häiritsemään hänen rauhaansa. Piti siis murista, suhista, sähistä ja äristä. Ei kuitenkaan tassun läväytyksiä päin pläsiä, mitä etukäteen arvelimme. Ja pojat valtasivat huushollin. Tänään hakiessani, ne käppäilivät ympäriinsä kuin kotonaan, olivat löytäneet Hilmankin hiekkalaatikon (vaikka omakin oli mukana), olivat käyneet kirjahyllyssä, tutkailleet stereoita (ja saaneet häädön), siistineet ikkunalaudan kukkasia (kaikki ruskeat lehdet pois, mutta vieraskoreita - eivät tiputtaneet yhtään ruukkua ja verhotkin saivat olla rauhassa) ja uskaltautuneet jopa emännän ja isännän sänkyyn, viiksikarvan etäisyydelle Hilmasta. Hilmakin oli antanut periksi, nyt kuului protestointeja vain jos tultiin liian lähelle. Ja jotenkin kuulemma vaikutti, että Hilma pelkäsi näitä kollipoikia? No, katsotaan huomenna. Hilma saa nyt levätä ja nukkua kunnolla yhden yön ja tulee huomisaamuna tänne hoitoon....

Nyt olemme äidin kultamussukoiden (joo, oli ikävä) kanssa nukkuneet kahden tunnin päiväunet ihan kylki kyljessä, tai oikeastaan, minä selälläni, Indy rinnan päällä, Piki puoliksi mahan päällä ja puoliksi Indyn päällä. Kyllä ne kehräsivät ja kiehnäsivät niiiiiiin paljon minut nähdessään, että jopa mies (Hilman isäntä) sanoi, että "taisi olla mamia ikävä". Ja Piki oli ollut se etäisempi, varautuneempi, ujompi, paitsi kun pääsivät vauhtiin, Pikin leikit olivat kekseliäämpiä ja rajumpia. Totta.

10% ajantasalle. 2 987 g + 450 g = 3 437 g
Ei näytä hyvältä.....

So, I was in Stockholm with a dear friend. We went on a ferry (the ferries between Finland and Sweden aren't "ferries" but more like cruisers. Not as brilliant as in the Caribbean, but nice enough. And nowadays smoke free!!!). We ate absolutely too much, bought yarn, fabric, wooden kitchen spatula, chocolate, books, cards, and everything. Walked so much that my legs still hurt. I started knitting something new while waiting for the ferry in Stockholm, but can't show you anything as it's secret.

I came home and fetched the cats - I missed them so much! And they had missed as well, because they purred and wanted to come onto my lap so much that the host (Hilma the cat's owner (or her husband)) said:"it seems like they missed mama). Hilma didn't much like these younger cat boys at first, she hissed and growled and everything, but in the end she gave in - as fas as they didn't come too close. The little cat boys had been really nicely, even though they had eaten much of the plants, dropped some books from the shelf (a biiiiig shelf), tried to work the stereo (and gotten yelled at).