...silloinen rehtori puhuu kauniisti minulle kun jonain päivänä himpun verran vajaan 14 vuoden päästä täytän 50v.? Siis tänään pidettiin yhden kollegan kakkukahvet kaikkine puheineen, lauluineen ja kukkineen. Siis meillä on tapana väsätä omia lauluja, tosin tällä kertaa tyydyttiin pikku viisuun på svenska (ruotsinope) ja mieskuoro (=kaikki miesopet) esittivät Nocturnen - kaunista!!! Sitä voisi kyllä kuunnella vähän useamminkin! Koska rehtor(e)illa on tapana puhua varsin pitkään ja ko. ihmisestä varsin monipuolisesti (tietävät paljon mielenkiinnon kohteista ja harrastuksista), voisin kuvitella, että minusta puhuttaessa mainittaisiin aivan taatusti käsityöt. Jollei, jotain olennaista jäisi puuttumaan. Varmaan myös präiskähtelevä ilotulitustyylinen luonteeni antaisi aiheen muutamaan kommenttiin. Vaikuttaa, että pikku hiljaa vanhetessa (onkohan mulla joku keski-ikä kriisi?) minusta tulee kaiken (myös neuleiden) suhteen yhä pikkutarkempi, pedantimpi, mutta samalla pippurisempi ja tulisempi. Ja mun älyttömälle (=lue päättömälle) mielikuvitukselle ei taida mikään/kukaan voida mitään. Parhaimmillaan se on, kun pitää keksiä pähkähulluja esimerkkilauseita...Mitenköhän saisin siirrettyä tuota hulluutta myös neuleisiin? Niissä on toistaiseksi esiintynyt lähinnä pedantti puoleni.

Nyt puikoilla miehen sukka Novita klubin ohjeen mukaan. Palmikkosukka. Tosin  minun käsialallani siitä ei tosiaankaan tule miehen sukkaa, korkeintaan naisen. Koukulla taas, jälleen kerran huivi, Salomoninsolmu tyyliin (niitä on tuolla viime vuoden valmistuneissa jo kolme...). Huivin vien lahjaksi, pitänee ottaa lankaa mukaan, kun en tiedä haluaako vast.ottaja hapsut vai ei.