Eilisilta oli pelottava - kissojen mielestä. Ja vähän minunkin. Äitini oli sairaanhoitaja ja hän onnistui pelottelemaan minut kauas raketeista, niiden kanssa voi vaikka menettää kätensä kuten yksi minua vuotta vanhempi aikoinaan ala-asteella. Enkä pidä siitä metakasta.

1176087.jpg

Hilma ei korvaansa lotkauttanut, eikä viiksikarvakaan värähtänyt - iän tuomaa kokemustako? Indystä oli kaikkein kivointa yrittää saada Hilmaa leikkimään, mutta lähempänä puolta yötä herraa alkoi nähtävästi pelottaa ulkoa kaikuva metakka, koska piti äännehtiä melkei koko ajan: rääkyä, maukua, miukua ja käydä kulkemassa minun jalkojen ympärillä.

1176089.jpg

Piki-vauveli tietenkin pelkäsi koko ajan. Jo iltakuuden jälkeen baby pysytteli tiiviisti sylissä ja puolen yön tienoilla se oli ihan hermona. Välillä piti mennä makkarin ikkunaan katsomaan mitä ulkona tapahtuu, mutta sitten taas pamauksen kuuluessa tuhatta ja sataa Villasukan kainaloon kehräämään niin kovaa ettei pauke kuulu. Katzit jopa unohtivat suorittaa iltaralliriehumisen! No, aamulla sitten taas jaksoikin riehua.

Kysymyksiä.
Miten te otatte tolkun amerikkalaisissa ohjeissa olevista langoista, kun niillä on ne inhat worsted weigh, dk, lace weight.... Ei täsmällisiä mittoja. Pitääkö vaan tyytyä mallitilkkuun?

Miten iso on normaali naisen käsi? Teen kirjoneulelapasia ja meikäläisen käpälä hukkuu taas niihin.... Tai leveys on ok, mutta se pituus. Enkä jaksanut ruveta säätämään kuviota ja kärkikavennuksia yhteen.