Ehei, ei bloggaus lopu, vaan SNY on ohi osaltani. Surullista, haikeaa, ikävä tulee. Tiinuli sai tänään viimeisen pakettini. Hävettää tunnustaa, mutta yhdestäkään paketista en ole itse muistanut ottaa kuvaa..... Jotenkin se kasaaminen on niin jännää ja hauskaa, että kuvaus unohtuu.

Elokuussa lähetin sukkalanka-nallepaketin.
Syyskuussa Tiinulin tarvitsemaa Butterflyta ja lisää sukkalankoja.
Lokakuun alussa pikkupiristys, ja varsinaisessa paketissa lukemista.
Ja nyt marraskuussa huivitarpeita.

Itseäni harmittaa vain se, että en saanut itse neulotuksi Tiinulille enempää kuin lapaset. Huiviin on silmukat luotu, yhtäkään kerrosta ei ole neulottu - elämä tuli väliin. Onneksi viimeinen pakettikin oli jo valmiksi mietitty ja hommattu ennen kaikkea sitä mitä tapahtui, muuten olisi viimeinen paketti saattanut viipyä matkalla kauemmin.

Kiitos SNY-emännälle - haluan varmasti mukaan tulevilla kierroksillakin.

Isäni on siirretty teholta keuhko-osastolle, toipuu siis mutta äärettömän hitaasti. Ja pieninkin flunssanpoikanen tms. voi olla liian iso takaisku.