Armoton haukotussarja ravistelee koko kroppaa ja yrittää niksauttaa leukapielet sijoiltaan. Siinä lyhyesti ja ytimekkäästi tämän päivän kuulumiset. Väsyttää, meinaan nukahtaa sohvalle kesken neulomisen. Pitää yrittää kaikkensa, jotta tunnilla jaksaisi olla kiinnostava ja innostava. Onneksi oppilaat ovat itse kiinnostavia ja innostavia, ja tartuttavat oman intonsa minuun - no suurimman osan aikaa. Täytyy myöntää, että iltapäivän viimeisinä tunteina meidän kaikkien jutut tuppaavat lipsahtamaan johonkin itse asian ulkopuolelle. Väsyttää niin, että vaikka joulukorttitarpeet on ostettu, kävin äsken hakemassa Tiimarista valmiit kortit... Ehkä ensi vuonna postiluukuista tupsahtelee niitä itsetehtyjä.

A long series of yawns stretches my jaws. That's my day in brief. I'm so tired, I nearly fall asleep on the sofa while knitting. I have to gather all my strenght so that I succeed in being interesting and enthousiastic during the lessons. Luckily, most of the students themselves are interesting and enthousiastic enough to make me feel as well - most of the time. I must admit that in the last lessons of the afternoon our topics are no longer about grammar or vocabulary, we stray a lot. I'm so tired that even though I bought all the material I need for the Christmas cards, today I went to Tiimari and bought ready-made cards.... Maybe next year my friends will receive the ones I'll make myself.

Sain tänään sen uskomattoman kuohkean ja maukkaan minttusuklaakakun ohjeen. Siis sen kakun, jonka sain kiitokseksi huivista (juttua jossain viikko tai kaksi taaksepäin). Nyt ymmärrän miksi se kakku oli niin taivaallista: 170 grammaa voita, 100g minttusuklaata ja 70g tavallista suklaata. Kyllä se taitaa olla se rasva, joka maistuu ;) No, samantien lupasin tehdä ensi tiistaiksi meidän "ompeluseuramme" (joka kylläkin lähinnä neuloo) pikkujouluihin tuollaisen kakun. Ryhmämme on kasvanut yhdellä, eli meitä on jo peräti neljä!

Today I got the recipe for the absolutely fantastic mint chocolate cake. I mean the cake I was given as a thank you for a crochet scarf (there is a story a week or two ago). Now I understand why the cake was so heavenly: 170 grams of butter, 100g of mint chocolate, 70g of regular chocolate. I suppose ii's the fat that tastes so good. Well, I promised to make a cake like that for next Tuesday, when our little sewing club (well, we mainly knit) meets for a preChristmas party. Our group has grown with one member - now we are already four!

Aloitin eilen Ullan jouluextran ohjetta soveltaen Scarlett-hupun. Oikeastaan vain idea ja mitat on otettu sieltä, väri oma, ja palmikkoakin muutin. Tässä tulivat samalla esitellyksi minun luovuuteni rajat...pakko ryöstää ideat toisilta, kun ei itse keksi. Myös kietaisumallinen nalle-pusero itselle on yhä edelleen melkein kainaloissa.

Yesterday I started the Scarlett-hood designed by Ulla. Actually I've only taken the idea and measurements from there, the colour is mine as is the cable. These are the limits of my creativity...I have to "steal" the ideas. The red woollen sweater for myself is still in the armpits.

Viikonloppuna on varmaan pakko raahautua Jkylän tungokseen joululahjaostoksille. Aion olla tikkana parkissa jo klo 9.00 tai viimeistään vähän vaille 10 kun viimeisetkin kaupat aukeavat. Jospa niin välttäisi pahimman ryysiksen. Kaikki muu on suurinpiirtein selvillä, mutta antakaa hyvät ihmiset vinkkejä, mitä haluaisi joululahjaksi 13v. kummipoikani? Jotain, millä saisin pojan mielen paremmaksi. Hänen pikkuveljensä (melkein 2v) veti jokunen viikko takaperin tulikuuman puurolautasen rinnuksilleen naamasta napaan - ollut teholla ja ihonsiirtoja. Onneksi poika selviää, mutta koko perhe on vieläkin ihan shokissa. Kaikki kummilapseni ovat poikia...eli tuleepahan sitten väkerrettyä kaikenlaista kivaa kavereiden tyttärille, ja näiden kummipoikien sisarille. Viime vuonna esim. tein kolmelle tytölle aika ison kasan barbin vaatteita. Ei tosiaankaan mitään designia, vaan ihan itse, eli osa lievästi sanottuna koomisia...harmi ettei ole kuvia. Se vanhan ribbi t-paidan hihasta tehty kotelomekko oli aika hieno, ja samoin hopeiset ja kultaiset neulotut kotelomekot.

At the weekend I'll have to drag myself to Jyväskylä to do some serious Christmas shopping. I'm going to be an early lark in order to avoid the worst crowds. Everything else is nearly planned, but what to give to my 13-year-old godson? Something to cheer him up, as his little brother (nearly 2yrs) draw a plate of hot porridge onto his face and tummy - he's been in the ICU and had some skin transplants. Fortunately he'll survive, but the whole family is still in shock. I only have godsons...well that's a good reason to do everything pretty to their sisters and my friends' daughters. Last year I made a whole stack of Barbie clothes. What a pity I don't have any pictures!