Värit ovat minulle elintärkeitä. Ajattelen niitä varsin usein, koska töissä olen se joka herättää huomiota paitsi oudolla pukeutumisellaan (lue: ei-viimeisimmän-muodin-mukainen) ja välillä aika ärtsyillä väriyhdistelmillä. Tämä asia tuli mieleeni lukiessani Kimaraa ja heles inkiä. Inhoan syvästi joitakin värejä. Tai siis inhoan siinä mielessä, etten voisi ikinä pitää niitä itse, mutta voin (ainakin jotenkin) neuloa niitä ja tehdä muille siis jotain. Beessi ei ole väri ja jotkut ällöpastellit yritän kiertää kaukaa. Liilaa/violettia alan näköjään pikku hiljaa sietämään, ainakin joissain sävyissä. Ja ruskeakin on päässyt pannasta. Ainakin kaunis suklaanruskea. Paljon riippuu myös minkä muiden värien seurassa joku tietty väri esiintyy. Rakastan ylikaiken vihreää, ja tämä on ollut pysyvä ilmiö koko 36-vuotisen eloni aikana. Muistan vieläkin 70-luvun loppupuolelta ne ihanat myrkyn vihreät sammarit...Nykyisin pääidea väreissäni on lähinnä välttää koko mustaa ja yrittää tuoda jonkinlaista (teko)pirteyttä jokapäiväiseen eloon. Haluaisin remontoida kotiani, niin että, täälläkin olisi enemmän räiskyviä värejä...

Tämän idean joku on ihan takuuvarmasti keksinyt ennen minua. Tosin kuukeloimalla (ihana sana! Tuulialta?) en löytänyt tällaista. En vielä halua paljastaa kaikkea (minua lapsettaa) mutta yritän puikotella oikein perusteellisesti tänä iltana (vaikka en tosiaankaan aio katsoa Euroviisuja) jotta huomenna voisi näyttää kunnolla. Kyllähän tuosta arvaa...fiksut neuleihmiset ilman muuta!!! Joo joo, fifiä, mutta...

86806.jpg

Colours are vital to me. I often think about them, because at work I'm the one who gets attention just by wearing odd clothes (read: not-according-to-the-latest-fashion) and sometimes pretty striking colour combinations. I started pondering this again while reading Kimara and heles inki. There are some colours I deeply detest. Or I detest wearing them, but I could (at least without feeling physically ill) knit them for someone else to wear. Beige is not a colour and some oh-so-pastels I try to pass by as far as I can. Little by little I'm starting to nearly like (or at least stand) lilac/violet. And brown is also some times wearable -I mean the beautiful chocolate brown. A lot depends on the neighbouring colours. I love green and this has been the one stable thing in my 36-year-old life span. I still remember the poison green cords from the late 70s...Nowadays the main idea is to avoid wearing all black and trying to bring some kind of (false) cheerfulness into the every day life. I'd love to redecorate my home with brighter colours.

The idea for this knitting (the picture) must be old, someone must have thought of this before me. Though when googling, I couldn't find these anywhere (well, I searched only using Finnish keywords...). I don't feel like revealing all (I'm feeling childish) but I'll try to knit really, really fast tonight, so that I can show all tomorrow. Well, at least the Finnish knitters will definitely guess from the picture. Yeah, it's about fifi, but...