Jo monelta syksyltä tuttu tarina.

Päähenkilöt: minä itse ja "rapina". Tapahtumapaikkana toimii rivitalokolmio Keuruulla. Tarina alkoi tänä vuonna tuossa syyskuun lopulla. Lämmitin takkaa ensimmäisiä kertoja ja seuraavana yönä vessassa käydessä luulin kuulleeni rapinaa. Tarkemmalla kuuntelulla päätin sen olleen vain unta.

Syyslomalla pari viikkoa sitten lämmitin takkaa joka ilta ja tajusin, että ei, se ei tosiaankaan ollut unta. Rapina on täällä taas. Yleensä Rapina saapuu paikalle tuhatta ja sataa heti havaitessaan takan lämmityksen alkaneen. Rapina on siis perso lämmölle (kukapa ei olisi). Rapinalla on eri sävyjä. Ensimmäisenä kuuluu yleensä tuo äsken mainittu "tuhatta ja sataa"-tepsutus  - ikään kuin pienen pieniä huopatöppösiä (joita on takuulla vähintään kaksi paria) vipeltäisi vinhaa vauhtia eteenpäin.

Rapinan toiseksi yleisin esiintymä-ääni on "repinä". Jossain, useimmiten saunan yläpuolella tai tuon takan lähiympäristössä revitään vimmatusti jotain melkein paksulta paperilta kuulostavaa. Joskus vimma  voi yltyä suorastaan paniikinomaiseen vauhtiin, jolloin ääni kuulostaa lähes hakesilppurilta.

Repinä-äänen läheinen sukulainen on ilmeisesti myös "kaivuu", jota harrastetaan tätä nykyä edellä mainittujen paikkojen lisäksi myös saunan ja kylpyhuoneen välisessä seinässä.... onneksi sen yläosassa, kun alaosassa lienevät myös kiukaan sähköjohdot....

Rapina on joko hämmästyttävän pitkäikäinen tai sitten Rapinan muinainen esi-isä harrasti tuota kaivuuta noin viisi vuotta sitten oikein ihailtavalla hartaudella viikon verran minun ja naapurini makuuhuoneiden välisessä seinässä...

Rottabaari tänne ja äkkiä! Tai siis välikatolle. Menisi mokoma repimään, kaivamaan ja tassuttelemaan naapurien yläpuolelle jotta miehet tekisivät asialle jotain.... Mutta ei Rapinan älykkyysosamäärän täytyy olla huikea - se häiriköi vain minun - yksinäisen naisasujan - välikatossa :) Tai sitten kyse on kostosta. Minä olen useimmiten käskenyt miesten viedä rottabaarit paikoilleen. Ja muutama vuosi sitten jouduin kuuntelemaan yhden keskiviikkoillan ko. elukan kuolonuikutusta.... siis ihan kirjaimellisesti!

Muuta. Tilasin kirjoja viikko sitten. Niistä ensimmäinen rantautui tänään. Monessakin blogissa kehuttu Wrap Style. Ihana. Ihanampi. Ihanin.

243780.jpg

En ole ihan varma, osaisinko käyttää tämän tyylisiä vaatekappaleita, mutta aion takuulla yrittää ja opetella! Ja tässä nimenomaisessa työssä minua kiehtovat nuo kauniit kukat....haluan tehdä itselleni kirjoneulesäärystimet (Paksusta Pirkkalangasta....)Ja tässä olisi sitä kuviota....mitetintämyssyyn. Ja älkää vaan muistuttako mitä kaikkea muuta olen ilmoittanut halauavani tehdä, eikä vielä ole edes silmukanluonteja näkynyt....

Huomiseksi aion saada jotain mielettömän nopeaa mutta suloista valmiiksi.

Ja joo. Kuten noin ziljoonassa blogissa on sanottu ja kirjoitettu. Lunta on. Paljon. Nokian kontiot eivät ihan haukanneet lunta, kun urheasti sukelsin hangen läpi noutamaan lisää takkapuita Rapinan illan ratoksi. Ihanaa! Siis lumi, ei Rapina :)