Miksi, viikkokausien ajan ei ole mitään erityistä menoa ja sitten yhtäkkiä onkin vaikka mitä ja vaikka kuinka paljon, ja tietysti päällekkäin?!? Seuraavat kolme keskiviikkoa on juuri niin täynnä ja päällekkäin kuin vain voi olla. Okei, kaikki eivät ole pakollisia menoja: korttelisuunnistus, mutta kun se on kaveriporukassa niiiiiiin kivaa ja hauskaa!

Toinen miksi. Miksi keväällä eläköityvien kollegojen pitää kiusata meitä nuoria (?) koko ajan. "Tänään on muuten se kaikista viimeinen jälki-istuntovalvonta." "Tämän jälkeen en enää käy vanhempainilloissa." "Arvatkaas kuka hommasi jo aamukamman?" "Taitaa olla viimeinen Pääsiäisjuhla edessä." Jne, loputtomiin asti. Sen vielä kesti pari vuotta sitten kun yksi, vaikkakin se kaikkein lähin työkaveri jäi pois. Mutta nyt näitä on neljä. Ajoittain tosi tuskaisaa.

Ja mikä ihmeen älynväläys on ollut silloin aikoinaan ruveta neulomaan tota Kaislakerttua suorilla puikoilla?!? Nurjat kerrokset on sietämättömiä. Ja mun käsialani ON muuttunut. Mutta en pura, luotan pingotuksen/höyrytyksen (tarvittaessa molempien) ihmeitä tekevään voimaan.