Dear SNY,

Olen jo useamman kerran yllättänyt itse tutkailemasta jalkojani tosi tarkkaan. Ei, ei ole silsaa (kuivat koppurakantapäät kylläkin), vain villasukat. Ne sinun ihanat, rehellisen punaiset sukat. Nostan jalan polven päälle ja tutkailen sukkaa niska vääränä. Hetken päästä tajuan, että elämä on helpompaa jos otan sukan pois jalasta. Miksi muuten tämäkin pitää tajuta joka kerta erikseen? Yllätin eilen itseni etsimästä langan päätä josta voisin ihan pikkiriikkisen purkaa sukkaa, jotta saisin mallineuleen ihan selväksi. En kuitenkaan purkanut (olit päätellyt niin hyvin, etten löytänyt langanpäätä). Hetken mietin jo ottavani jonkun, ensimmäisen käteen sattuvan lankakerän ja puikot ja testaavani oletettua mallineuletta. En testannut koska sormikkaat ovat kesken ja niiden tekeminen on osoittautunut äärimmäisen addiktoivaksi. Suunnittelen jo seuraavia. Joten. Jos pyydän kauniisti, voisitko kertoa mistä löydän tuon kauniin mallineuleen, tai jos se on omasi kerrotko sen (joskus (jos sen kertominen saattaisi siinä sivussa vahingossa paljastaa sinut, niin sitten vaikka marraskuussa)) ?

Utelias ystäväsi Villasukka

ps. Kiri sinun merinosilkistäsi edistyy hitaasti. Äärimmäisen hitaasti, ehkä 2-3 kerrosta viikossa. Paljonko merinosilkkinen huivi "laajenee" pingotuksessa? En oikein tiedä montako mallikertaa tehdä. Lankaa tuntuu riittävän ikuisuuksiin asti - saan varmaan vielä toisen huivin.