Aika ei aina kuluu samaa tahtia. Tieteellisesti varmaan sekunti on aina sekuntin mittainen ja minuutti kuusikymmentä yhtä pitkää sekuntia. Mutta. Tänään, loman jälkeen ensimmäinen päivä töissä oli pitkä kuin nälkävuosi. Ja  koko ajan juoksin pää kolmantena jalkana. Hoidin asioita, jotka olivat pulpahtaneet mieleeni viime yönä (yöpöydällä on aina kynä ja paperia). Toisaalta se viimeinen päivä ennen lomaa tuntui yhtälailla viruvan ja venyvän ennen kuin suostui loppumaan....

Neuloessakin joskus aika lentää ja työ etenee. Joskus vain aika lentää ja työ ei etene. Joskus ei kulu aika mutta ei mikään myöskään työ etene. Ja vielä joskus aikaa ei tunnu kuluvan nimeksikään ja hupsis jotain valmistuu.

Ei, mitään ei ole - hupsista vaan - valmistunut. Kiri kuuluu kategoriaan aika katoaa, minkäänlaista edistymistä ei ole havaittavissa. Varsinkaan kun eilen en millään viitsinyt tulostaa ohjekaaviota netistä, kadotettuani entisen version. Ja kas, tein yhden mallikuvion hieman väärin. Perfektionistina tietenkin purin sen....Onneksi merinosilkki on harvinaisen miellyttävää purettavaa...ei juokse liikaa, mutta ei myöskään takerru.

Montako mallikertaa olette tehneet kiri-huiviin merinosilkistä?