Työpaikan kässäkerho kokoontui tänään. Monella oli muuta menoa ja paikalla olleita tuntui vaivaavan puuduttava kevätväsymys. Kunnes. J:n herkullisesta omenakääretortusta irronneiden voimatujausten antamalla uudella hingulla kaksi innokasta kävi käsityöluokan kaappien kimppuun. Kaappeja ei purettu (ihan) mutta tyhjennettiin kaikesta ööö, muinaisesta. Me muut näyttelimme osaamme - hamstereita :)

Yksi pystyi urhoollisesti puolustamaan terveen järjen linnaketta eikä tainnut huolia mitään mukaansa. Pari sortui vain 70-luvun hilpeisiin tekokuitulankoihin. Minä, hyvänä kakkosena, toin kotiin pussillisen 48% villaa, 49% polyakryylia ja 3% klorokuitua (mitä ihmettä se on???). Eli Pirta Puhuria, tyylikkään muodikasta petrolia väriltään. Tarttuisikohan KoolAid tähän? Testataan pääsiäisenä. 

Kassiin kyllä eksyi myös satunnaisia jämäkeriä villaakin. Toisessa kassissa kannoin kotiin vanhoja ohuita pahvimappeja. Mappimekanismi toimii hienosti, joissain on designattu nimmari muinaiselta käsityön opiskelijalta, aurinko haalistanut värit. Ajattelin päällystää (virkatut "kuoret", neulotut, tilkkuversio, jotain muuta...) ja kenties, joskus hamassa tulevaisuudessa näissä mapeissa on tip top järjestyksessä kaikki netistä tulostamani neuleohjeet! Saa muuten nauraa ihan ääneen....  Ja taisi jossain olla myös nappeja, suloinen vanha ohjekirjanen ja hitusen ruostunut leivinjauhepurkki...

Se pahin hamsteri... Ehkä tuo kääretorttu vaikutti leipojaansa tehokkaimmin... Tosin on myönnettävä, että kaikki tavara tulee hyödynnettyä kuvistunneilla, mutta jotain kertonee se, että auto piti siirtää lähemmäksi ovea, jotta kaikki kama saataisiin sinne :) Kierrätystä!

Hulvatonta! Tunnustan. Sisälläni asuu pieni (?) Sulo Wilen.