...harmaata aivosoluani kohtasivat tänään. Opin uusien oppilaiden etunimet varsin nopeasti. Sukunimet teettävät kuitenkin huimasti enemmän työtä. Olen opettanut tätä seiskaluokkaa elokuusta lähtien. Tänään yhtäkkiä tajusin, että yksi tyttö onkin naapurini lapsenlapsi. Onhan se pyörinyt meidän pihalla ja sukunimenkin olen nähnyt moneen kertaan...mutta kun sytytys on hidas, niin sitten se on. Tuli vaan mieleen (oli aikaa miettiä uusintavalvonnassa), että mitähän kaikkea olenkaan horissut tunneilla (en ole niitä maan hiljaisimpia, todellakaan) ja mitä kaikkea naapurini onkaan kuullut? Toisaalta, on minulla työkavereidenkin lapsia oppilaina, ja samalla tavalla minä puhun ihan omiani. Tänään oli aika mielenkiintoinen keskustelu iästä. Kasiluokkalaisen mielestä 45v. on vanha! Vielä vajaa kymmenen vuotta siis armonaikaa...

Huomenna on hiihtopäivä. Se perinteinen. Osa menee Himokselle, suurin osa hiihtää 10km. Minä en hiihdä koulussa. Minulla on erityisesti luvattu, ettei tarvitse. Joten olen koulun suksivaraston huoltaja. En sinänsä vastusta hiihtämistä. Kun se on vapaaehtoista, aurinko paistaa, pakkasta 3-5 astetta, ei tuule, ja termarissa on kuumaa teetä tai mehua  - täydellistä! Tänä talvena olen hiihtänyt kaksi kertaa. Ja luistellut enemmän. Siis luistimilla. Ensi viikonloppuna olisi potkukelkkailun MM-kisat Multialla. Voisin ehkä mennä katsomaan. Paitsi että se on potkuri!