Kiitos kommenteista ja myös teidän omista omakuvakertomuksistanne. On tosi kivaa lukea jotain "syvempää" teistä kaikista. Ja silti kaikkea ei tarvitse paljastaa....

Kommenteista. Kyllä olen yleensä iloinen - paitsi jos on univelkaa ja sitähän kertyy helposti, koska tarvitsen unta talvisin 9-10 tuntia yössä. Kesällä riittää vähempi, liittynee jotenkin valon määrään. Olen iloinen myös siksi, että uskon vakaasti positiiviseen elämän asenteeseen. On ollut pakko, muuten olisin kuukahtanut tämän elämän alle jo kauan sitten...

Hassua, että minua on luultu nuoremmaksi. Tai ehkä ei niin hassua sittenkään, koska tätä on tapahtunut ennenkin. Joskus 90-luvulla Turussa Kupittaan Citymarketin neuvonnassa. Olin siellä töissä koko opiskeluaikani, ekaa vuotta lukuunottamatta. Joka tapauksessa, asiakas soitti ja minä vastasin:"Tahtoisin palauttaa housut...""Onnistuu, ottakaa ostoskuitti mukaan....""Mutta kun nämä on ostettu visalla...""No, visakortti mukaan ja palautetaan summa sinne..." Tämä oli siis lyhennetty versio keskustelusta puhelimessa minun ja vanhemman herrasmiehen äänen välillä. Tuntia, paria myöhemmin herra ilmestyi tiskille ja minä hyppäsin jakkaralta palvelemaan ja sanoin:"Niin, minähän olin puhelimessa silloin aiemmin, muistan kyllä.""TE??? Öööööö, tuota, luulin puhuneeni vanhemman henkilön kanssa." Ja tämä tarina on legenda tuttavapiirissä....toinen legenda (se kuuluisampi) on sitten minun kirveskinuskini...

Totta, osaan kyllä halutessani käyttäytyä ihan fiksusti ja aikuismaisesti, mutta en aina halua :) Esim. periaatteessa rehtorin hommat kiinnostaisivat, pitäisi vain suorittaa kouluhallinto (lakitekstiä, yök!) ja ehkä, luulisin näin, ostaa jakkupuku (nuttura mulla on jo). En ole ikinä omistanut jakkupukua. Ellei yo-pukua lasketa, ja sen hame oli sen verran erilainen, ettei sitä lasketa. Ei, jos minusta joskus tulee rehtori (iso jos), niin tulee varmasti erilainen rehtori :)

Mutta tämä seuraava ei enää ole jos, eikä edes kun:

250858.jpg

Ok, ei se valmiilta näytä. Mutta silmukat on päätelty, langanpätkiä heiluu vielä, koska ohjeen mukaan ne päätellään vasta pingotuksen jälkeen. Suuri pingotustapahtuma alkaa tämän kirjoituksen valmistuttua Villasukan olohuoneen lattialla. Yllättävän pieni silmukkamäärään verrattuna. Painoa 86 grammaa. Lankaa jäi 9 g - ja se on aika paljon, koska on kyse merinosilkistä. Eli olisin saanut tehtyä ainakin yhden kuviokerran lisää, mutta jotenkin tuntui, että tämä on nyt tässä. Pehmeintä ikinä! Ja värin puolesta sopii loistavasti yhteen melkein kaikkien minun puseroitteni kanssa. Tämä on siis se hillitty tekijä minun pukeutumisessani....

EDIT: unohtui: Lapaskuu!!! Kyllä kiitos, vaikken tiedä ehdinkö yksiä enemmän... Ja aamu-tv! Meitä, neuleblogimaailmaa ovat edustaneet hienosti Marjut ja Niina - pahuksen yle vaan oli mitoittanut ajan väärin, olisi tarvittu ainakin tunti kymmenen minuutin sijaan...Miten olisi jatkokertomus? 10 min joka aamu?