Lunta tulee taas taivaan täydeltä. Käsivarret ovat kipeät eilisistä ja tämän aamuisista lumitöistä ja eilisestä jumpasta.

Eilen illalla jo kuulostelin autoa. Olen tunnetusti neuroottinen autoni suhteen. Lapsuudesta on jäänyt traumoja autoista, jotka hajoavat kesken matkan, tai joita korjataan vähintään kaksi viikkoa ennen kesälomareissua, tai joista bensa loppuu. No, tänään aamulla ei kuulunut mitään mutta kotiin tullessa kuului pelkääjän puolen eturenkaasta jotain "hankaavaa metallia". Ajoin kotiin. Olin viisi minuuttia kotona ja lähdin korjaamolle, kun en kestänyt epätietoisuutta... Olen tottunut korjaamomiehiin, jotka joko näyttävät ylimielisiltä tai sitten naureskelevat minulle. Nyt kohtasin ihania poikkeuksia!!! Enkeleitä sinisissä haalareissa. Otettiin heti vakavasti ja kyllä, korjausmieskin sai koeajolla äänen kuulumaan -en siis ole sekoamassa. Tutkimista ja hutkimista ja rengas irti. Mitään ei näy... tai hei näkyy rautapölyä, joku siis tosiaankin hankaa. Ja lopulta: kivi. Tai soran palanen oikeastaan, ei sitä voi vielä kiveksi nimittää.

Tämä oli sitten toinen kerta tällä autolla. Eka kerralla tosin ääni oli ihan hiiiiiirveä ja hirmuinen, mutta silloin kivi irtosi peruuttamalla... Kivi-imuri siis. Mutta koska korjaus tuli tosi edulliseksi ("Oli sen verran mielenkiintoinen tapaus, ettei tosta mitään. No, jos välttämättä haluat, niin anna kahvirahat"), piti heti kurvata Miimun mainostamaan Megamarkettiin hakemaan, ei lohtu- vaan riemulankoja. 100g EDIT:200g ostin itse ja toiset 100g EDIT:200g kamu (johon sattumalta törmäsin) työnsi mukaani, jotta tekisin tytölle huivin.