Kylmä, pirun kylmä päivä. Olin muuttoapuna. Tai siis itse suuri muuttopäivä on vielä hamassa tulevaisuudessa, mutta uudessa talossa pitää tehdä yhtä sun toista. "Uudessa" - 50-luvun lopulla rakennettu, vain pientä remppaa tehty. Nyt uusitaan keittiötä rankemmin, samoin putkia ja sähköjä. Vanhat sähköt on kuulemma "näkösähköä", eli näkemistä pitemmälle ei voima riitä. Kauniit puulattiat ja uskomattoman hyväkuntoiset puiset väliovet. Isot ikkunat, iso ja villiintynyt puutarha. Apua tarvittiin, koska 5kk J ei suostu antamaan äidille työrauhaa. Kävelimme sateessa talolle ja J tietysti nukahti. Nukkui kiltisti piiiiiitkään, joten kun minua ei tarvittukaan J:n viihdyttämiseen, autoin komeroiden pesussa ym. Kyllä se J lopulta heräsi ja sain nauttia pienen, suloisen, söden ja muuten vaan ihanan kaksi hammasta omistavan herran seurasta. Asia, mistä olen suunnattoman (lapsellisen) ylpeä on, että J ei vierastanut minua yhtään, vaikka oli edellisenä viikonloppuna vierastanut jopa mummoaan.

Kävellessä ja talossa puuhaillessa tuli kamalan kylmä. Luita ja ytimiä myöten. Talossa ei ollut vielä lämmitystä päällä ja se on ollut tyhjillään vissiin keväästä lähtien. Palelen vieläkin. Takassa on nyt tuli kotona ja aion kaivaa kohta Calvadosteetä.

Ehdin kuin ehdinkin tällä viikolla lankakauppani 10vuotisjuhlille alennusostoksille.

180439.jpg

Sukkia joulupukin konttiin ja ehkä kaulaliina. Onkohan sininen kauteni palaamassa?