Ensimmäinen päivä back to work. Naatti, kuitti, poikki. Ja ykkösjakson lukujärjestykset valmiit - ellei löydy mokia.... Piti turvautua osin lyijykynään ja paperiin, kun ei ohjelmanvalmistaja ollut saanut tehtyä päivityksiä. Loppuviikosta tulee yksi päivitys joka korjaa yhden virheen. Pari isoa olisi vielä jäljellä. Ärsyttää.

Mutta toisaalta olo on kevyt, onnellinen ja yli-iloinen, kun nuo lukkarit valmistuivat. Huomenna voin hyökätä 2. jakson kimppuun. Katit pärjäävät ihan hyvin keskenään muutaman tunnin, tosin tänään ei oltu nukuttu sillä aikaa vaan leikitty ihan kunnolla: sohvatyynyt olivat lattialla, raapimispuun hiiren kuminauha purtu poikki (arvasin, että näin käy) ja takkapuut löydetty (kaarnaa joka paikka täynnä....). Jo aamulla herrat keksivät verhon. Kaikki huushollin pitkät verhot on nostettu turvaan. Paitsi yksi ikivanha (vuodelta -82), joka piti jättää piilosleikkejä varten. Aamun suuri keksintö oli, että hei, tätä pitkinhän voi kiivetä melkein kattoon..... Pääsivät kyllä alas ihan omin voimin.

Serkkuni lapsineen (6v. ja 4v.) kävivät katsomassa pentuja. Lapset pelkäsivät teräviä hampaita ja kynsiä ja katit pelkäsivät kovia ääniä. Pikku hiljaa kuitenkin katit uskaltautuivat esiin sängyn alta ja lapset vetivät mittanauhaa perässään. Leikki löytyi.

Kehrääminen ei onnistu sisällä. Kaksi innokasta kissanpäätä on koko ajan polkimen alla. Tulisipa kaunis ilma, jotta voisin nostaa rukin terassille.

781252.jpg