Hilma kotiutui eilen siis Emmerdalen aikana syliini. Sen jälkeen ei ole ollut mitään hätkyilyä. Yön se nukkui sohvalla, ja aamulla, kun menin lehden lukemisen jälkeen vielä hetkeksi pötköttelemään, se tuli viereeni. Päivän aikana kisulla on ollut pari ehdottomasti parasta harrastusta (lainaan tähän Hilman omia sanoja...): "1) Istun ikkunalaudalla ja meinaan saada hepulikohtauksen tuijottaessani/ärjyessäni/näytellessäni hienoja hampaitani lintulaudalla vieraileville pikkulinnuille 2) Vierasemon kaappien uumenista löytyi reilut neljä vuotta sitten kissojen taivaaseen siirtyneen Juulian vanhat harjat --> Mitä taivaallisen ihanaa rapsutusta ensin semmoisella nössöharjalla (vierasemo pelkäsi turhaan, että aristelisin sitä toista harjaa) ja sitten suorastaan autuaan ihanalla metalliharjalla (="karsta") 3) Telkkarista tuli joltain ihme kanavalta jokin ihme luonto-ohjelma, jossa oli apinoita. Viis siitä kuvasta, mutta ne äänet! Piti yrittää raapia telkkaria ja kiertää sitä ympäri monta kertaa (mikä oli vaikeaa telkkarin sijainnin ja sen johtopaljouden ja villakoirafarmien takia ".

Image hosting by Photobucket
Kaiken kaikkiaan siis kelpaan nähtävästi kyläpaikaksi. Ja aivan hiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiirmuinen hinku saada taas oma kissa. Mutta, mutta...nenä pysyy kurissa antihistamiinilla, silmät tuntuvat tosi hiekkaisilta - pitää yrittää jostain kaivaa esille silmätipat. Ensi viikon nimpparisukista eka on valmis. Ja se vaaleanpunainen Nalle Colori ei ole niin hyvän näköistä kuin sinikirjava. Tosin olen puolueellinen - en voi sietää nyt, enkä ole edes pikkulikkana sietänyt vaaleanpunaista.

ps. Oli ilo lukea Kultaisen Kudinpuikon tuloksia - kuinka ihania perusteluja ihmiset olivat keksineet ihan kaikille.Jopa minut mainittiin kerran, ja se riitti lämmittämään sydäntä! Kiitokset järjestäjille! Ja kiitos myös etukäteen Tikrulle Olympialaisjärjestelyistä. On se kiva kun löytyy näitä aktiivisia immeisiä!