Tilanne ennallaan. Lauantaiaamuna näytti jo pahalta, mutta nyt vakaa. Mammalle kerrottiin kaikki ja vietiin katsomaan osastolle. Ihana sisupussi itki hieman, mutta pärjää käsittämättömän hyvin, tosin hieman välillä kieltää itseltään tosiasioita:

"Voe, voe, taitaa tulla kahet hautajaiset - pittää käyvä ostamassa paeta" (mamman veljen vaimo kuoli siis tiistaina).
"Millonkahan se poeka herrää?" (poeka = isäni)
"Aenaha se on niin riski ollu, syöpkö se ny kunnolla?"
"Nyt on sanottu pojalle näkemiin."

10%:n selviytymismahdollisuus. Voi kestää kaksi tuntia, kaksi päivää, kaksi viikkoa - voi kun tietäisi! Olin yötä mamman yksiön sohvalla, mutta tulin tänään kotiin, liian kova ikävä karvalapsia, auto tarvitsee talvirenkaat, enkä kestänyt, halusin kotiin. Huomenna menen töihin - ellei yöllä soiteta. Pakko mennä laittamaan koealueet ja tehdä kokeet - koeviikko alkaa reilun viikon päästä. Hyvä sijainen on kyllä stand by -tilassa.

1020017.jpg

Mun murut. Indy sai Hilmalta turpiinsa kun tunkeutui liian lähelle takamusta. Piki puolestaan ei halunnut lähteä hoitajien mukaan (hakivat lauantaina kotoa), vaan kiipesi erittäin äänekkäästi mouruten keittiön laskoskaihtimen ja verholaudan väliin.