Eilinen KIP oli kivaa, mutta taisi se olla väsyttäväkin... Olen nukkunut melkein koko päivän. Naamani on yhä edelleen punainen kuin paloauto, käsivarret ovat jo tasoittuneet. Kaikkein punaisin ja kipein on kuitenkin jakaukseni! Niin kuin aina...

Yesterday's KIp was really nice, but it must have been tiring... I've slept nearly all day long. My face is still red as a tomato, but my arms are a bit better (the sun). The reddest and sorest of all is my parting! As always...

Kun nyt vihdoin sain itseni ylös sohvan nurkasta torkkumasta (ja vähän tuli neulottuakin), olen leikannut nurmikon ja nyppinyt kukkapenkeistä rikkaruohoja. Ärsyttää naapurin humala ja nokkoset. Siis naapurin piha on ihan kaunis ja hoidettu, mutta meidän välisessä aidassa kasvaa humala, joka yrittää epätoivoisesti levitä minun kukkapenkkiini ja nurmikkooni (tai oikeastaan sammalikkoon, ei tota nurmikkoa paljoa ole). Ja nokkoset kukoistaa siellä humalan seassa. Haaveilen aina upeasta, englantilaisesta puutarhasta. Sellaisesta missä on niin paljon kukkia, että rikkaruohot eivät mahdu sekaan. Pari penkkiä alkaa ajoittain lähennellä tuota unelmaa. Tosin muutama kukka leviää liikaa ja on pakko karsia. Esim. Vuohenjuuri ja Lehtosinilatva. Molempia saa jos joku haluaa.

Now, as I've finally got up from the sofa (lying and a bit of knitting), I've mowed the lawn and picket some weeds out of my flower beds.

Ja raparperit loppui. Siis olen syönyt kaikki. Ne joko kasvavat liian hitaasti tai sitten minä syön niitä liikaa. No, hain serkulta lisää.

And I've run out of rhubarb. I've eaten them all. Either they grow too slowly or I eat too much of them. Well, I went to my cousin's to get some more.