Jee, sekä Itsenäisyyspäiväjuhla että ylioppilasjuhlat samalla kertaa, onnellisesti ohi. Kukaan ei kompastunut mikrofonin johtoihin, äänentoisto toimi käsittämättömän hyvin, enkä minäkään mokannut lakkeja antaessani. Nuorten esitykset olivat tietysti parasta antia, erityisesti yksi lukion kakkosen poika, joka lauloi itseään kitaralla säestäen Gaudeamuksen. Enpä ole koskaan ennen kuullut Gaudeamus Igituria laulettavan niin, että mieleen tulee lähinnä rakkauslaulut.... KAUNISTA! Ja jälkeenpäin opettajien lottoyhtiö tarjosi kaikille opehuoneen jäsenille pikkulasillisen kuohuvaa. Eli yhdessä nostimme maljan Itsenäisen Suomen, hyvän työyhteisömme ja onnistuneen juhlan kunniaksi - olemme tehneet näin jo 4-5 vuotta. Ja sitten arkisesti piti vielä suunnitella keskiviikon tunnit, ettei huomisiltana tarvitsisi, vaan saisi keskittyä neulomiseen, linnan juhliin ja... piparkakkutaikinan syömiseen! Niin juuri, luitte oikein, taikinan syömiseen. Teen perinteisesti itse, entisen äitipuoleni reseptin mukaan, piparitaikinan. Parin kolmen viime vuoden aikana en ole saanut paistettua yhtään ainutta piparia, vaan taikina on kummallisesti kadonnut n. viikon aikana. Tietysti syytän aina kotitonttua (kun kissaakaan ei enää ole, ja vaikka se kissa osasi monenmonta temppua mm. soittaa pianoa, ei se sentään osannut siirtää keittiöjakkaraa jääkaapin eteen ja avata ovea).

Yeah, the Independence Day and Matriculation examination graduation celebrations all went well. No one fell over the microphone wires nor did I make any blunders while delivering the white caps. The best part of the party were the youngsters' own program, music and dance. Especially one boy sang the song Gaudeamus Igitus so beautifully, it made me think about love songs... Afterwards we, the teachers toasted to the Independent Finland (independent since 1917), to our good work community and to the celebrations that went so well. And then back to business, I had to plan Wednesday's lesson before leaving for home. I really didn't fancy doing them tomorrow evening. Instead I'm going to concentrate on knitting, watching the President's Independence Day Dance on tv and...eating gingerbread dough! Yes, you read correctly, gingerbread dough. I always make the dough myself, according to my ex-stepmother's recipe. And during the past couple of years, the dough has mysteriously disappeared from the fridge during the next week. I blame the house elf (since I no more have a cat, whom to blame, and though the cat did know how to do some really fancy stuff, like play the piano, I doubt it could have opened the fridge...)

Vihdoinkin, viikkojen odotuksen jälkeen Teddyä oli saapunut paikalliseen liikkeeseemme. Eli nyt joutui oma, melkein kainaloissa oleva kietaisupusero hetkeksi hyllylle, ja jatketaan joululahjojen tekoa. Yhteishyvässä oli tässä syksyllä hyvä pontso-ohje, jonka aion toteuttaa ja antaa joululahjaksi. Se pitää saada postiin ja pakettiin, mutta enköhän ehdi - se tehdään nimittäin 8-puikoilla, eli tulee vauhdilla. Tosin ajattelin (saa nähdä toteutuuko) muokata ohjetta sen verran, että voisin kiinnittää toisen pään ompelemisen sijaan isoilla, kauniilla napeilla, jolloin sitä voisi käyttää tarpeen mukaan huivina tai pontsona. Tämän verran on tehty:

Finally, after weeks of waiting Teddy-yarn had at last arrived in my local store. So, now my own, nearly in the arm pits, sweater has to be laid beside for a while, and I'll continue making Christmas presents. In Yhteishyvä (a Finnish magazine) there was a nice poncho earlier this autumn (if some one wants the instructions translated into English, I can do it). I must get it into package and post it pretty soon, but I think I can make it. It is knitted with needles nro 8, so it's really fast to knit. Still I thought, I'd change the model a bit. I'd like to put big, beautiful buttons, instead of sewing the end. Then it could be used either as a poncho or as a shawl. This much I've made so far:

21710.jpg

Nyt onnistui kuvakin paremmin - en tietenkään viitsinyt lukea mitään käyttöohjeita, vaikka uhkasinkin, vaan yksinkertaisesti siirsin kameran auto-asetuksen historiaan, ja käytin sitä missä on pärstän kuva.

Naapuri keskeytti. Kyseli tv-kuvasta, analogisesta. Huonolaatuinen, olen samaa mieltä. Tarvitsen toisinaan analogista, kun tulee kaksi nauhoitettavaa ohjelmaa päällekkäin. Tai kun haluan katsoa Ranskan TV5:sta. Samalla hän lupasi viedä välikatolle hiiribaarin = myrkkyä. Olen tässä jo liki kaksi kuukautta kuunnellut rapinaa joka ilta. Eihän se muuten haittaisi, mutta pelkään, että se hiirulainen pureskelee sähköjohtoja.

The rest of the text is about bad tv reception and mice... If you want to know more details, ask, or try Finnish!