Jaa-a olen tässä kärsinyt hervottomasta migreenistä - ensimmäinen yli vuoteen, luojan kiitos - ja siinä sivussa tietysti oikein "miellyttävät" kuukautiskivut. Neulominen onneksi vie ajatukset pois tuskasta (ok, ensin piti kärsiä migreeni loppuun - siinä sotkussa ei neulota yhtään mitään, kun ei voi ilman pahoinvoinnin aaltoa edes avata silmiä). Pääkallopipo on päättelyä ja kuviointia vailla. Ja sukat pitäisi tehdä kanssa. Mietin mihin sen pääkallon sukissa lykkäisi. Tietysti jalkapöydälle, mutta silloin siitä häviää osa sivuille...No, ei kai haittaa, näkyy vaan paremmin tarhakavereille kun on iso. Sitten tajusin myös, että eihän ole mikään pakko tehdä koko vartta joustinta, kuten yleensä aina teen, vaan semmoinen vauvatyyli: alussa joustinta, sitten sileää + se pääkallo jälkeenpäin, ja sitten taas vähän joustinta ennen kantapäätä. Miksi en olet tätä aiemmin tajunnut? Pipoa en ole tehnyt sitten vuoden 80. Jäin oikein miettimään asiaa tässä aiemmin syksyllä, kun ihailin blogeissa upeita huovutettuja pipoja ja biboja ynnä muita. Mutta selityskin, tai tarina pipojen kaihtamisesta löytyi. Eli syksyllä -80 olin 10v. pikkulikka ja koulussa neulottiin pipo, vihreä-sininen, joka sitten vielä vuoritettiin. Ennnen vuoritusta, kuitenkin äitini kuoli, ja muistan kun mentiin katsomaan äitiä viimeisen kerran. Silloin mulla oli se omatekoinen pipo päässä, koska halusin näyttää sen vielä äidille. Ja sen jälkeen en ole pipoja tehnyt. Ennenkuin nyt, kun te, teidän upeat bloginne, ja upeat piponne ovat minut siihen jälleen houkutelleet. Tai houkutella on ehkä väärä sana, koska en mitenkään vastusta pipoja, vaikka itse enemmän tykkään huiveista ja hupuista. Mutta niitä vain ei ole tullut tehtyä. No, nyt asiaan tulee korjaus :)