Jaa, tämä ilta on mennyt ahkerana. Ensin oli tämän kevään vihoviimeinen kansalaisopisto. Ihanat kullanmurut olivat tietenkin kaikki paikalla kukkapuskan ja suklaan kera (mikä suklaalakko?). Ja lahjus, iiiiiiiiihana:
Se on "vain" kortti kehyksissä, mutta niin sulonen ja söde. Ja jokaisella ranskanopella on varmaan ihan erityinen suhde Pikku Prinssiin. ("Jos sinä tulet esimerkiksi neljältä iltapäivällä, jo kolmesta asti alan olemaan onnellinen" - huono suomennos). Ensi syksynä jatketaan ja yritetään värvätä lisää porukkaa (yhden aviomies on ollut pakotettuna viidentenä pyöränä. Viisi kun on minimi jolla porukkaa saa pyörittää. Tai saahan sitä pyörittää muutenkin, mutta jotta minä saisin palkkaa.
Fufot on nyt sitten laskettu. Ellei jostain kaapin takaa löydy jotain tosi yllätyksellistä. Tässä tulee kuvat ei-neule-fufoista.
Tästä kankaasta piti tulla minulle housut. Kaavat on leikattu jo vuosia sitten, kun tein rakkaat Marianne-housuni. Siis perushousut taskuilla punavalkoraidallisesta kankaasta. Kaava todettiin hyväksi (jostain kohdin piti ottaa vähän sisään - mistähän???). Ehkä mulla syksyllä on uudet kesähousut.
Tässäkin on kangas ja kaavat. Tosin kaavoja ei ole edes leikattu, ne on vasta piirretty. Ja ohjelehtikin on kadoksissa (housujen on jopa tallessa). Ompelulanka on tosin myös ostettu ja napitkin. Hame siis oli tulossa toissa keväänä. Ei oikein iske enää...Tämä taitaa ohittaa fufoilun, mennä nukkumaan kangaslaatikkoon ja odottamaan uusia tuulia ja mahdollisia ideoita.
Tämä on tilattu siitä Margarethan käsityökerhosta (tai jotain sinne päin) aika monta vuotta sitten. Muistaakseni asuin jo tässä talossa, joten kyllä se viiden viimeisen vuoden sisällä on. On kehykset ja kaikki. Kaiken kaikkiaan kissoja pitäisi olla kahdeksan. Tämän haluan ehdottomasti saada valmiiksi, vaikkei se enää ehdikään ristiäislahjaksi. Tai siis lapsi on jo neljävuotias.
Ja tämä - viitsikö tämän tarinaa edes kertoa. Pidän nypläämisestä. Silloin kun sille tuulelle satun. Ehkä kerran vuodessa. Kun työssä ei ole manteleita. Kun lankaa ei tarvitse jatkaa. Kun joku muu päättelee langat puolestani. Jne. Tämä on ollut tuossa styroksilla jo niiiiiiiiin kauan, että en enää tee. Koetan sen sijaan keksiä käyttöä jo valmistuneelle pätkälle. Joku muu nyplätty liina minun on kuitenkin pakko tehdä, sillä tämä on luvattu vastineeksi takkapuista - ne puut on poltettu jo ajat sitten ja sen jälkeen tuodut uudet puut olen maksanut kiltisti rahalla. Ei kannata riskeerata hyvää toimittajaa.
Manteleita ovat nuo pitkulaiset joita on neljä kpl tuossa heti sydämen yläpuolella. En saa niistä siistejä ja kauniin muotoisia, en sitten millään. Nypläyksen aloitin lukioikäisenä kansalaisopiston kurssilla. Sen jälkeen kukaan ei ole opettanut mitä ja miten, vaan olen koettanut itse ottaa selvää kirjojen avulla. Lopputuloksen ei aina ehkä ole ihan oikeita lyöntejä, vaan jotain sinnepäin.
Kommentit