Ensin Garnstudion "pallo"takin ohjeista kyselijöille. Ohje on englanniksi, mutta mukana seuraa oikein selkeä ja kiva ruutukaavio, jonka merkit ovat varmaan suurimmalle osalle tuttuja. Varmuuden varalta nämä merkit on selitetty ruotsiksi, tanskaksi, norjaksi ja englanniksi. Tai siis englannin selitysten edeltä on unohtunut itse merkit, mutta ne on samassa järjestyksessä kuin nuo muutkin. Itse mallineule on tosi iisi. Ainut ongelma tähän mennessä on ollut muutama unohtunut/tippunut langankierto, joita on sitten metsästelty. Ruutukaaviossa on muuten vain oikeat kerrokset - no, okei, pyöröillä on vain oikeita kerroksia, joten siinä kaaviossa on vain joka toinen kerros. Joka toinen tehdään oikeaa pelkästään. Ja ruutukaaviossa on vain 1/8 osa, eli toista samaa kaaviota. Silmukkamerkit auttavat. Ainakin yksi kannattaa olla kerroksen vaihtumiskohdassa. Mutta tähän mennessä yllättävän helppo. Hihoista ei ole vielä aavistustakaan, mutta tod.näk. multa loppuu lanka ennen niitä, ja sitä lankaa (eikun niitä lankoja) pitää tilata, eli varmaankin te kaikki muut innostuneet saatte takkinne valmiiksi ennen minua ;(

Varsinaiseen asiaan. Exkursio. Tutustumisretki lähiseudun käsityömateriaalitarjontaan. Mukana minä ja kamu (viimeisillään raskaana). Suuntasimme Keuruulta kauniissa auringon paisteessa kohti Petäjävettä ja Piikua. Reitti oli tarkistettu etukäteen Keltaisilta sivuilta. Ei eksytty, eikä kolaroitu mutta viimeiset pienemmät tiet olivat kyllä tosi liukkaita. Vanhan ja koooomean maatalon (remontoinnin tarpeessa) pihaan ajaessa pelkäsin tosissaan - pelkäsin listiväni liudan koiran penikoita!!! Siis 7-8 tod.näk. ainakin ajokoiran sukuisia penikoita, ei enää ihan pieni, vaan semmoisia nuorukaisia. Vapaana. Ei meinattu autosta ulos päästä, ja sittenkin ne hyppi ja pomppi. Joku mies kulki pihalla mutta ei välittänyt meistä tai koirista tuon taivaallista. Piiku oli pienessä, vanhassa talossa pihapiirissä, sisään mentiin, mutta ketään ei näkynyt. Aikamme katselimme ja kuulostelimme. Ihania villoja, lampaan taljoja, hahtuvia, valmiita töitä, tosi ihania. Joku rymisteli viereiseen huoneeseen. Ja ulos, kiljaisin perään pari kertaa päivää. Se pihan mies, lupasi hetken ihmeteltyään etsiä jonkun. Joku tuli (toinen mies:" naiset jossain"). No, kaupat saatiin tehtyä. Ja ne koirat kuulemma tottelee käskyä:"riittää" (eivät totelleet ainakaan minua) eivätkä jää auton alle. Voisin kyllä mennä tuommoisia ihanuuksia hakemaan toistekin, kun kerran tuon matkan bensa tulee huomattavasti halvemmaksi kuin postikulut. Mutta ensikerralla taidan varmuuden vuoksi soittaa etukäteen ja sopia noin ajan. Jäi vähän hassu olo. Kuvia ostoksista huomenna päivänvalossa.